Halauksia!

Hii! Poikapieni palasi sairikselta töihin! Tosin vain kolmeksi päiväksi, mutta kuitenkin. Oli todella hienoa taas nähdä. Sain piiiitkän halauksen. Olinkin juuri sen tarpeessa. Tosin, kummallista kyllä, minua halailivat tänään muutkin työkaverit oikein urakalla.

Vaihdoin työtuolia kesken päivän ja nyt särkee selkää ja hartioita oikein kunnolla. Tänään hoidin pari juttua töissä niin hienosti, että tuli parempi mieli siellä kuin pitkään aikaan. Harmi vain, ettei tuollaisia haastavia keissejä ole kovin paljon. Sitä yhtä ja samaa vain...

Postista oli tullut ilmoitus isokokoisesta kirjeestä. Jospa ne cdon.comin ostokset ovat sittenkin tulleet. Tänään en kyllä jaksa niitä hakea, huomenna sitten. Onpa viikonlopuksi niistä iloa.

Sensuroitua höpinää

Aamiaiseni sisälsi kaksi isoa mukillista kahvia ja kreikkalaista leipää, joka maistui kivasti oliiville. Näin unia isästäni ja pahoista teoistani. Olen nukkunut taas aivan liian vähän.

Olen alkanut sensuroida itseäni, huomaamattani. Tahtoisin kirjoittaa Menneisyyden Miehestä, tunteistani häntä kohtaan ja muistoistani. En kirjoita, kuitenkaan, koska hän voisi saada siitä tietää. Tahtoisin kirjoittaa myös työstäni, tarkemmin, siitä mitä teen. En kirjoita, ettei kukaan keksisi missä olen töissä. Mitä järkeä tässä siis on? Ei mitään, kai.

Mulla on kylmä. Taas. Aina?

Onneksi eletään jo torstaita! Tietenkin mulla on aivan tiistaiolo, sehän selvää. Mutta pian on jo viikonloppu ja saan olla rauhassa. Ajattelin yrittää vähän siivoilla kotia sekä käydä käsiksi ilahduttavan korkeaan lukemattomien kirjojen pinoon. Olen myös taas tehnyt paniikkiostoksia cdon.comista, kolme leffaa ja kaksi levyä. Ne eivät kyllä taida ehtiä perille huomiseksi. Jos ehtivät, on siinä minulle viikonlopuksi iloa.

Hassua muuten katsoa, millä hakusanalla googlettavat päätyvät sivuilleni. Viime päivinä hakusanoja ovat olleet "kilpirauhanen", "treffit" sekä "Lama Tavastia". Hee.

Kunpa taas selviäisin tästäkin päivästä.

Blogiunia

Päivää.

On sitten oltu taas siellä. Niin, te tiedätte kyllä. Töissä. Ja se oli kamalaa, vakuutan. Mutta tuskin ketään kiinnostaa, kuinka paljon minä inhoan työtäni. Joten kerron välillä pikaisesti muista asioista.

Ensimmäinen vedos sinkun kannesta on nähty. Kääk. Siinä on mun hiuksia ja silmiä oikein urakalla. Mutta enköhän minä selviä siitä. Ja biisi on hyvä, sehän se tärkeintä on!

Viime yö meni ihan pieleen. Olin tosi väsynyt. Vedin parit relaksantit nukkumaan mennessäni ja unihan tuli yllättävän nopeasti. Sitten kuitenkin heräsin jo puoli viideltä... Aamuhämärissä kahvia tuli litkittyä puoli pannullista. Toivottavasti ensi yönä nukun vähän kauemmin. Näin unia hahmoista, joita en ole koskaan tavannut... Bloggaajista siis. Kenties tuli eilen hieman liikaa luettua krapulapäissään? Vaan oli se jännää. Monetkin hahmot olivat oikein sympaattisia ja tutustumisen arvoisia! Miten lie tosielämässä?

Kun kesäloma on ohi, mitä voi keskittyä odottamaan? Talvilomaa? Vai voisiko tällä kesällä olla vielä mulle jotain annettavaa?

Nyt ruokaa.

Päivän biisi: TV-Resistori: 1yy, 2aa, 3oo, elektroo

Väsynyt tiskipostaus

On kyllä ollut turhista turhin päivä. Masentaa kovasti. Huomenna on pakko mennä sinne töihin taas. Taidan olla lääkityksen tarpeessa tän ahdistuksen vuoksi. Kun saisi käytyä lääkärissä edes.

Vaan eiköhän siihen arkeenkin taas totu. Mutta onko terveellistä tottua siihen, että koko ajan vituttaa ja ahdistaa? Työ vie kuitenkin hirmu suuren osan päivistä ja kun siellä ei tahdo olla, niin loputkin vuorokaudesta menee pilalle, kiroillen sitä, että sinne on taas pakko mennä. Ja kun on vuorotyö, niin ei jää sitä omaa aikaa juuri lainkaan.

Olen viime yön jäljiltä vielä niin väsynyt, että taitaisi olla parasta könytä suihkun kautta sänkyyn. Jos jaksaisi vain ensin hoitaa nuo tiskit pois...

Huokaus.

Dagen efter

Joko mulla on krapula tai sitten mä olen vielä jumalauta päissäni. Tuli poijjaat Lauttasaaresta eilen oikein porukalla minua Kallioon tapaamaan. Sitten päädyttiinkin lopulta Manalaan. Purjeveneviulistia oli mahtavaa nähdä, samaten urheilutoimittajaa Madridista. Biologirumpalilla oli paljon asiaa ja nörttien esimies vietti ekaa lomapäiväänsä. Nyt mulle iski ihan kamala nälkä.

Taisin nukahtaa kesken postauksen.

Menen sänkyyn pitkäkseni hetkeksi. Ehkä tämä huone lakkaa pyörimästä sillä aikaa.

Syksy iski

Mitä mä sanoin!?! Alkoi sataa, kun sain kerrankin vietyä pyykit ulos.

Jotenkin syksyinen ilta. Tiedetään, tiedetään, kesä on vasta alussa, mutta tänä iltana syksy yllätti. Sopii mun mielialaan kyllä. Frendi, jonka kanssa piti lähteä kaljalle, on kai unohtanut. Jäänyt jumittamaan toisten kavereidensa kanssa Lauttasaareen. Mua aina harmittaa tällaset tilanteet. Aika paljon.

Nyt paleltaa taas niin, että piti turvautua villapaitaan ja villasukkiin. En osaa päättää lähdenkö yksin baariin vai menenkö nukkumaan.

Viinamieli

Toivoisin, että mulla olisi juuri nyt rahaa ja seuraa maanantaipäiväkänneille.

Vaan kun ei ole, tyydyin viemään lakanat ulos kuivumaan. Nyt vahdin silmä kovana taivasta. Yleensä nimittäin alkaa välittömästi tulla vettä kuin aisaa, kun meikäläinen saa pyykit ulos.

Päivän biisi: Limonadi Elohopea / Magenta

Seuraava teksti sisältää kiroilua.

Tosi monessa blogissa on nyt viime päivinä mietitty sitä, millainen blogin pitäisi olla, mistä blogissa pitäisi kirjoittaa, onko se kansalaisjournalismia ja onko blogeilla syvempi yhteiskunnallinen sanoma. En tajua koko keskustelua. Elättelen sellasta ajatusta, että jokainen saa blogata mistä haluaa. Taidan olla vähän helvetin tyhmä. Se nyt ei liene uutinen kenellekään.

Mun blogi on tavallaan kaikille muille ihan turha. Mut se ei oo turha mulle. Ja siitähän on mun mielestä kysymys. Mä rakastan sitä, jos joku käy kommentoimassa mun kirjoituksia. Mä ihan todella ilahdun kommenteista ihan päättömästi, mutta ne ei oo se syy mun kirjoittamiseen. Kirjoitan, vaikka ei kukaan koskaan kävisi täällä. Se on mun päälle tärkeää.

Mulla ei ole ympärilläni ihmisiä, joiden kanssa voisin jutella kaikesta. Joten mä pidän päiväkirjaa. Ja sitä tää blogi mulle edustaa.

Ahdistaa. Mä olen aivan vitun helvetin saatanan paskana nyt jo siitä, että sinne töihin on pakko palata. Voi permele sentään. Eipä riittänyt kaksi viikkoa pään nollaamiseen, ei.

Pardon my French.

Taidan tehdä popcornia ja katsoa elokuvia.

Nyt se jo iski!

Hesarin K-kauppa pelasti. Sain ruokaa ja tupakkaa. Päivän olen kiertänyt netissä, viikon pimento alkaa olla korjattu pikkuhiljaa. Sain kyllä myös tiskattua ja pestyä pyykkiä. Kohta taitaa taas kutsua sänky. On se nukkuminen vaan ihanaa!

Rahatilanne tosin ahdistaa niin paljon, ettei ole unen tulosta mitään takeita. Olen miettinyt vakavissani, että haen jotain karmeakorkoista ns. pikalainaa. Mä en halua kituuttaa kympillä koko hemmetin kesää! En tiedä mitä tehdä. Tajusin myös sen, että ahdistaa aivan turkasesti mennä taas töihin. Että minä inhoan sitä hommaa. Parhaat työkaverithan siellä on, mitä mulla on ikinä missään ollut, mutta riittääkö se? Just nyt tuntuu, että ei. Olen siis vieraillut myös mol.fi -sivustolla katselemassa mitä muuta olisi tarjolla. Kamalaa miettiä moisia, vaikka on vielä kesälomalla. Tosin muutaman hassun päivän enää. Loppukesä istutaankin sitten tiiviisti töissä puremassa hammasta. Ettei kirkuisi, siis. Hampaiden pureminen ei toki ole työtäni. Öh. Miten nyt ei juttu taas luista. Mutta neuvokaa, viisaat, mitä teen työangstini kanssa.

Peiton alle kirjan kanssa, mitäs muutakaan.

Unien jälkeen

Olipa upeaa nukkua. Heräsin vasta yhdeksältä, harvinaista meikäläiseltä. Kiertueen aikana nukuin jotain pari tuntia per yö, jostain syystä ei vain onnistunut tuo uinuminen ihme paikoissa.

Tuli siis vietettyä laatuaikaa Turussa. Veneelle en koskaan päässyt, koska innostuttiin juomaan siideriä, olutta ja rommikolaa oikein olan takaa Miehen kanssa. Lisäksi tavattiin kavereita. Miten minä viihdynkään sen Miehen seurassa, voi hyvänen aika. Nyt pitää vain osata sanoa omalle päälleen, että se oli sitten taas tässä. Uusintaa on turha toivoa tai odottaa.

Turussa tapasin myös äitini siskon, joka on nyt päässyt sairaalasta. On vielä aika heikossa kunnossa, mutta toivottavasti kunto tasaantuu lääkityksen avulla. En oikein tahtoisi mennä yksityiskohtiin tuon sairauden kanssa, toivottavasti Minh ymmärtää tämän. Kiitos muuten Minhille kommentoinnista, kiva että joku välillä piipahtaa lukemassa Supermarketia! Ja vielä Lamasta ym. johdannaisista: en osaa sanoa ollaanko me samanikäisiä, kun en ikääsi tiedä. Ainakin nuo Pellet ja Lamat vaikuttaisi siltä, että suurin piirtein samoja ikiä ollaan.

Turusta matkustin sitten isäni luo. Vierailu ei ollut paras mahdollinen. Olin tosiaan odottanut kyseistä kyläilyä, mutta faijani sitten yllätti olemalla päissään lähes koko ajan. Tilitti kuinka mä olen ollut kaikin tavoin pettymys hänelle, mulla kun olisi ollut mahdollisuudet vaikka mihin. Ei ollut kivaa kuunneltavaa. Veljeni tapaaminen oli juuri sitä mitä ajattelinkin: ei oikein osattu puhua toisillemme. Ollaan niin vieraita. Kiva oli kuitenkin nähdä, että jäppinen on kuitenkin vielä elossa, asuinpaikoistaan huolimatta... (Asunut Kroatiassa 2 vuotta, Kosovossa 2 vuotta, nyt puolet vuodesta Afganistanissa ja puolet Georgiassa.)

Vielä muutama lomapäivä jäljellä. Tahdon olla kotona, siivota, kuunnella levyjä, nukkua. Onkohan tänään mikään kauppa auki? Jotain ruokaa olisi kiva saada.

Kotona

Olen palannut Kallioon. Olen nukahtamaisillani tähän koneen ääreen ja aionkin kirjoittaa vain pari sanaa, sitten kaadun sänkyyni ja toivon todella, että tänä yönä saan nukuttua.

Turku oli mahtava. Oli käsittämättömän hienoja hetkiä. Naurua, aurinkoa, olutta, hyvää seuraa ja paljon sensuroituja asioita.

Tapasin isäni ja veljeni. Herätti ristiriitaisia tunteita, kuten aina. Kaikesta siitä enemmän huomenna.

Nyt painun suihkun kautta nukkumaan. Hyvää juhannusta vain kaikille!

Kiertueelle lähdön aika

No niin ystävät ja kylänmiehet. Lähden tästä kesälomakiertueelle. Ensimmäisenä luvassa Turku (veneilyä, musisointia, vanhoja kavereita, rokkia ja viinanjuontia). Sieltä sitten jossain vaiheessa isää tapaamaan (ja kenties veljeäkin, jos se nyt Suomeen asti pääsee).

Voikaa hyvin. Palaan kenties viikon kuluttua.

Päivän biisi: Pelle Miljoona / Matkalla tuntemattomaan

Suruton shoppailija

Jaa-a. Kohta olisi blogimiitin aika. Kukaan ei liene yllättynyt siitä, että minä en mene paikalle. Onneksi mua ei osata edes kaivata, kun ei kukaan mua tunne.

Lähden huomenna pois kaupungista. Olen pessyt kasoittain pyykkiä. Ne pitäisi jossain vaiheessa myös pakata. Mitähän hittoa pitää ottaa mukaan? Kun en yhtään tiedä kauanko reissussa viivyn. Tarpeeksi vaatteita mihin keliin tahansa...

Shoppasin tänään. Tuhlasin sata euroa surutta. Mulla ei todellakaan olisi varaa, mutta näin nyt pääsi käymään. Löysin UFFilta iskemättömät Levikset, täsmälleen minun kokoani. Sellasta ei voi ohittaa! Lisäksi ostin UFFilta mustan pitkän hameen ja spagettiolkaintopin. Halpaa ja tulee taatusti käyttöön. Se varsinainen tuhlaus tapahtui sitten Pierre Cavallossa. Ostin kesätopin ja paidan, joihin upposi kahden viikon ruokarahat. Rakastuin vain täysin niihin vaatteisiin ja laitoin aivot narikkaan. Pieni morkkis, mutta toisaalta on muistettava, että mä ostan uuden vaatteen (siis ei kirpparikudetta) suunnilleen kerran viidessä vuodessa.

Kaupungissa olis läjä vanhoja kavereita Eskilstunasta. Kenties komuavat luokseni yöksi, kenties eivät. Sekavaa tekstailua, taitaa pojilla olla meininki kohdallaan!

Päivän biisi: Lama / Bussi

Oma slogan

«Think diffrent, think Lost in the Supermarket.»

[via], [via]

Yöllä

Eipä tule uni tänä yönä. Yritin tunnin verran tuossa nukahtaa, mutta liian paljon asioita on mielessä. Ampiaispesä päässä. Auh.

Voisi katsoa elokuvan tai lukea kirjan. Vaan kun tuntuu ettei pysty keskittymään. Aloitin yhtä kirjaa tänään ja huomasin lukevani samaa sivua yhä uudelleen ja uudelleen. Katsoin alkuillasta yhden leffan, mutta en tajunnut siitä yhtään mitään.

Mä poltan taas liikaa tupakkaa, jotain kolmisenkymmentä päivässä. Astmakeuhkot ulvoo. Lääkkeet on loppu, paitsi se morfiinia sisältävä yskänlääke, jota viimeksi lääkäriltä sain. Sitäkö tässä pitää nyt ruveta kittaamaan?

Huomenna (siis tänään) pitäisi ehtiä tavata Santeri ennen kuin hänen koneensa lähtee. Taidan myös piipahtaa parilla kirppiksellä katsomassa, josko löytäisin jotakin kivaa paitaa. Tai telttaa, pitäisi kai sanoa. Kaikki vaatteeni tuntuvat neljä numeroa liian pieniltä.

Tänään sain isältä sähköpostia. On kummallista, että se mies osaa kirjoittaa kivoja meilejä. Faijani on umpistereotypia suomalaisesta miehestä, joka ei puhu eikä pussaa. Meilejä se kyllä osaa kirjoittaa. Joskus hirnahtelen ihan ääneen niitä lukiessani. On mukavaa mennä käymään isän luona ensi viikolla. Onhan hän minulle etäisistä väleistämme huolimatta melkoisen rakas pakkaus.

Mustaa ja valkoista

Vaihdoin nyt ainakin hetkeksi tämän blogin ulkoasua. En tiedä osaanko olla valkoisella pohjalla, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Kun ihminen on kaksikymmentä vuotta pukeutunut pelkästään mustiin vaatteisiin, on vaikea muuttaa tapojaan...

Kirjoitin kaksi biisiä tänään. Oli hienoa tuntea se inspiraatio taas. En tiedä jäävätkö pöytälaatikkoon vai elävätkö eteenpäin. Sen tietää yleensä aikaisintaan kirjoittamista seuraavana päivänä.

Luulen koko ajan, että huomenna on maanantai ja mun täytyy mennä töihin. Se ei ymmärtääkseni ole totta.

Mennäkö vai eikö mennä...?

Tilanne on nyt se, että haluaisin olla tällä hetkellä monessa paikassa yhtä aikaa. Tämä saa aikaan lomastressin, jonka seurauksena istun kotona suljettujen verhojen takana koneen ääressä.

Mä tahtoisin mennä Turkuun jo tänään, mutta mulla ei ole siellä yöpaikkaa. Viikonloppuna tahtoisin olla Turussa ja Provinssissa ja isäni luona sekä Menneisyyden Miehen vieraana. Hoo. Pientä paniikkia jo pukkaa tässä.

Huomisen blogimiittikin oikeasti kiinnostaisi, mutta taidan olla liian peloissani mennäkseni paikalle. Tai ehkä käyn vain ohikulkukaljalla Toverissa, ns. muina miehinä.

Mulla on jälleen kerran karmea yskä. Keuhkonsiipaleet lentelevät ja naapurit hakkaavat nyrkillä seinää metelin vuoksi. Hakkaisivat edes rytmissä, permele!

Huudatan stereoissa Aimee Mannia ja toivon, että päätökset loman kulusta tapahtuvat jotenkin itsestään eikä minun tarvitse tehdä mitään, antaa vain kaiken tapahtua.

Me ollaan pannassa Tavalla...

Eilen illalla olin yhtäkkiä viisitoistavuotias. Oli aivan älyttömän hieno keikka Lamalta. Äijät soitti todella hyvin ja Epen ääni ei ollut muuttunut yhtään. Soittivat Bussia lukuunottamatta kaikki hittibiisinsä. Kolmannet ja viimeiset encoret päättyivät likilegendaariseen Tavastia-biisiin tietenkin. Melkein tuli tippa silmään silkasta ilosta, kun sai olla paikalla tuolla keikalla!

Joku poika liimautui kylkeeni keikan jälkeen. Se tuntui hetken aikaa ihan mukavalta, lopulta alkoi suunnattomasti ahdistaa. En osaa näköjään edes kuvitella itseäni missään ns. intiimimmässä tilanteessa kenenkään kanssa. Mies menneisyydestä on ainoa, jota haluaisin edes halata.

Vanhan viinan maku suussa. Pitää tästä venyä suihkuun ja Ninskin kanssa kaupunkia valloittamaan.

Olen vieläkin sekaisin onnesta tuon keikan takia. Mahtavuutta!

Vihdoin!

Kauan kaivattu päivä on täällä. Olen siis virallisesti kesälomalla!

Ja millainen päivä tämä olikaan, voi hyvänen aika. Kellon ollessa 15.39 teki mieleni ihan omin pikku kätösin kuristaa Pikkupomo. Jäi todella paha maku suuhun työajan päätyttyä 15.45. Yritän nollata tilanteen polttamalla ketjussa tupakkaa.

Pitäisi pysyä hereillä kunnes on aika lähteä baariin. Hankalaa, sillä väsyttää ihan tolkuttomasti. Reuhdoin viime yön hereillä sängyssäni ja olo on nyt sen mukainen. Vaan eiköhän tämä tästä kirkastu, viimeistään huomenna, kun tajuaa, ettei tarvitse mennä Pikkupomon silmien alle...

Huomenna tiedossa kaupunginvalloitusta Ninskin kanssa. Odotan innolla!

Downhill all the way...

Yksi aamu jäljellä. Huoh.

En oikein tiedä mitä ajatella. Parikin esimiestä puhutteli mua vakavasti. Olen kai ollut niin kummallinen ja käyttäytynyt epätyypillisen tylysti.

Silkkaa alamäkeä, elämä tämä.

Opetuksia ja ilmabassoa

Supermarketin sunnuntai on ollut aika tavallinen. Olen tiskannut, pessyt pyykkiä, tehnyt ruokaa, lukenut ja nauttinut yhden elokuvan. Kuuntelin myös mainioita levyjä ja soitin ilmabassoa niiden tahdissa. Olen myös vaihtanut sänkyyni puhtaat, tuoksuvat lakanat ja toivon kovasti, että saisin ensi yönä nukuttua. Muutoin en kestä huomista työpäivää. Kaksi aamua, sitten loma. Tuo kauan kaivattu...

Olen ollut huolissani ja peloissani, mutta en ole uskaltanut edes kirjoittaa siitä. Minun tätini, edesmenneen äitini sisko, on joutunut sairaalaan. Hänellä todettiin se sama kilpirauhasen vakava toimintahäiriö, joka osaltaan aiheutti äitini kuoleman. Onneksi se tädilläni näyttää löytyneen tarpeeksi aikaisin, häntä voidaan hoitaa. Hän on minulle kovin tärkeä ihminen enkä haluaisi menettää häntä ihan vielä. Hän on ainoa, jonka kanssa voin puhua äidistäni. Jakaa muistoja ja tunteita. Hän muistuttaa äitiäni kovasti, kuten minäkin. Olemme samasta puusta. Aion matkustaa tätiäni tapaamaan lomalla. On pidettävä mielessä, että jokainen kerta voi olla viimeinen. Sen olen oppinut kantapään kautta.

Mies menneisyydestä lähetti eilisillan ja yön aikana noin 16 tekstiviestiä. Tapaan hänetkin lomallani. Ehkä satutan itseni uudelleen, ties kuinka monetta kertaa hänen kanssaan. Ehkä se on ainoa keino minulle saada läheisyyttä.

Olen kovin, kovin väsynyt.

Piti tehdä asioita

Katsoin elokuvan Monster - Aileen Wuornos. Korkkasin uuden popcorn-koneeni (jonka sain kympillä Tonilta). Olen polttanut tupakkaa ketjussa ja etsinyt halpoja hotelleja New Yorkista. Katsoin myös viimeisen Frasier-jakson, joka toi kyyneleet silmiin. Tiskasin astiat ja pesin parit lakanat. Nyt aion käydä pesemässä hampaat ja käpertyä peiton alle Michael Connollyn kirjan kanssa.

Että tällainen lauantaikooma tällä kertaa.

Asioita, joita minun piti tehdä:

Käydä Tiketissä.
Tavata Madridissa asuva, Helsingissä lomaileva ystävä.
Tehdä ruokaa.
Tavata Malagasta palanneet ystävät.
Pestä kaksi koneellista pyykkiä.
Katsoa kolme elokuvaa.
Siivota yksi kappale vinojen pinojen täyttämiä pöytiä.
Vaihtaa lakanat.

Huokaus. Ehtiihän sitä huomennakin...

Kykenemätön

Ei, ei, ei. En saa mitään aikaan. Piti käydä Tiketissä hakemassa lippu tiistain keikalle, piti käydä kaupassa ja tiskata sekä pestä pyykkiä. Vaatteet sain sentään vedettyä ylleni, kun alkoi paleltaa. Muutoin olenkin surffannut netissä ja surffannut netissä ja... surffannut netissä. Niin. Olin jonkun verran juovukkeissa eilen, mutta ei ole krapulaa. On vain tämä aikaansaamattomuus. Jokalauantainen juttu melkein. En tiedä yrittikö Pikkupomo haastaa kanssani riitaa eilen. Siltä vähän tuntui. Keskityin kuitenkin jutustelemaan Teeden ja Andyn kanssa. Ellaankin tutustuin vähän paremmin, mukavaa. Vuoristoradassa oli kivaa. On se kerran kesässä koettava! Ruoka oli todella hyvää (söin muikkuja). Olutta tuli juotua, ei onneksi mitään teräviä. Jätkät painelivat Kalliosta vielä keskustaan baarikierrokselle, en lähtenyt mukaan, mistä olen ylpeä ja iloinen. Tili on jo valmiiksi miinuksella ja reissu olisi varmasti köyhdyttänyt minua vähintään sen 40 euroa, joka mulla aina menee baareissa.

Koska en kykene menemään ovesta ulos, on mahdollista etten pääse tiistaina Tavastialle. Jos keikka myydään loppuun, olen auttamattomasti ulkona.. Harmittaa. Todella.

Vaan kun ei pysty niin ei pysty. Kykenemään.

Kärpänen

Heittäydyn tässä oikein emotionaaliseksi. Mieletön ilta. Vuoristorataa, mahtavaa ruokaa ja seuraa. Teede, sen kommentit. Andy, sen kommentit. Ne pitävät minusta, nuo pojat, luulevat minua esimiehekseen...

On väistämättömän sekava olo. Tavallaan tämä on kännibloggaus.

Bo Bice on päivän sana. Liittyen eilen vuodattamaani BO-hommaan. Tänäänkin tein vain sitä. Nyt sitä vain kutsutaan [böü]-hommaksi koko talossa...

Erään vanhan ystävän kanssa tahtoisin puhua. "Yöllä tuut töistä kotiin, ruokit kissat, purat vastaajan..."

Huomenna asiaakin, nyt ei oikein suksi luista.

Musiikkinurkkaus

Turisti viskoi meemillä. Kiitokset siitä hänelle!

Kuusi kappaletta juuri nyt.

The Cure: Lovesong
Weeping Willows: True to You
Aimee Mann: High on Sunday 51
von Hertzen Brothers: Beside You
Kent: Palace & Main
The Clash: Lost in the Supermarket

Minä haluaisin tietää, mitä Marjut tähän sanoisi.

New York, Turku, Tallinna...

Viime yönä ja tämän päivän ajan on tullut taas uppouduttua tosi syvälle omiin haaveisiin. Olen lukenut tuntitolkulla asuntoilmoituksia tuolla. Kun oliskin joskus rahaa muuttaa... Lapsuudesta saakka olen haaveillut siitä.

Huomenna olis tiimin illanvietto, ensin Lintsille suoraan töistä, sitten syömään ja juomaan firman laskuun. Olisin innoissani, ellen olisi taas niin kiukkuinen Pikkupomolle. Tuli taas tänään valittamaan mulle pikkuasioista. Pomotti vähän liiaksi... Iltapäivän teinkin sitten ihan toisten hommia. Backofficen pomo ja osaston päällikkö olivat sopineet keskenään, että teen bäkkärin hommia. Siihen ei Pikkupomolla ollut mitään sanottavaa. Huoh. Luulen, että BO haluaa mut sinne töihin. Teen nykyään jatkuvasti osaksi heidän töitään. Ihan kiinnostava ajatus kyllä.

Olen levoton. Ajatukset pomppivat New Yorkiin ja takaisin, mietin pian alkavaa lomaa ja Turkua ja kavereita, Tallinnaan lähtöä Ninskin kanssa ja samalla kiroan puoliääneen edelleen jatkuvaa vatsakipua. Olo on toki huomattavasti helpottunut, mutta ei vielä paras mahdollinen.

Kohti perjantaita, kohti lomaa. Elämä saattaa olla joskus ihan elämisen arvoista. Säälittävän harvoin vain.

Päivän biisi: PJ Harvey / Come On, Billy

Sairaspäivän puuhat

On mulla jo parempi olo eiliseen verrattuna, mutta ruokatorvi on edelleen tulessa ja pallea on syövytetty akkuhapolla ja sisäelimet hiottu hiekkapaperilla.

Olen viettänyt päivää lukien Kurt Cobainin murhasta (?), Karla Homolkan vapauttamisesta ja Baader-Meinhofin alkuvaiheista. Lisäksi olen tiskannut ja ollut sähköpostitse yhteydessä viiteen läsnäoloani kaipaavaan työkaveriin. Pyykit pyörivät koneessa ja kohta taitaa olla puuron aika, kamalan kova nälkä.

Kalliossa on aurinkoinen päivä: varttihullu vatipää tappelee kadulla mun ikkunan alla näkymättömien vihollistensa kanssa ja huutaa kovaan ääneen. Heittäisinkö sille parvekkeelta yhden tupakan, jotta se hiljenisi hetkeksi?

Kalliosta puheenollen: blogimaailman kalliolaiset ovat järjestäneet kesämiitin parin korttelin päähän kodistani. En uskalla paikalle, koska minua ei edes bloggaajaksi kukaan tiedä. Olen uusi ja tuntematon.

Päivän biisi: von Hertzen Brothers / Beside You

Totta toinen puoli

You need understanding.
In your life there has been many people that
could never seem too comprehend your
personality. Now you have either become an
out-cast because of their narrow minds or you
have adjusted yourself to them, and never
letting them see who you are deep inside. You
now think that no one will ever understand you
and you hate that fact. Though you are scared
of what the effects might be if you would
decide to let someone in so you keep a safe
distance that you both curse and bless.

What Do You Need in Your Life? [dark pics]
brought to you by

Parempia aikoja odotellessa

Ja näin sitä ollaan taas vaihteeksi sairaslomalla. Oksensin verta kaksi kertaa aamupäivällä. Soitin työterveysasemalle ja sain lääkkeet puhelinreseptinä apteekkiin. Ei tämä parane, jos en pääse leikkaukseen. Lopun ikäni syön noita lääkkeitä joka tapauksessa.

Kuuntelen musiikkia ja palelen. Tahtoisin syödä, mutta en uskalla. Ehkä yritän taas minuuttivelliä. Se ei ainakaan ole liian vahvaa vatsahaavaiselle.

Blogattavaa olisi paljon, mutta sanat ei siirry päästä sujuvasti näppäimille. Kuin olisi henkilökohtaisen palomuurin profiili säädetty turhan korkeaksi. Annan olla, odotan parempaa päivää.

Motherfucking Monday

Permele sentään. Ninski jäi lomalle, Janski on sairiksella (kuten myös Poikapieni, edelleen). Arvatkaa huviksenne, viihdynkö töissä. Olen kurkkuani myöten täynnä sitä hommaa. Toistan itseäni kuin rikki mennyt levysoitin, aamusta iltaan.

Tällaisina hetkinä sitä toivois, että ois hulvattomasti fyrkkaa. Vois jäädä palkattomalle vapaalle ja vain tehdä sitä mitä todella haluaa. Matkustaa Kroatiaan ja kirjoittaa, kierrellä ja kirjoittaa.

Mua paleltaa, väsyttää ja vituttaa. Mä olen hirveän ahdistunut ja vatsaan koskee. Pelkään vastata puhelimeen, koska en tiedä mitä suustani tulee, kun sen avaan. Sammakoita, kiroamista ja tylytystä niin kuin vain minä osaan? Saisinkohan sairaslomaa surun takia?

Päivän biisi: the Nights of Iguana / Goodbye

Kipuileva suklaamieli

Sunnuntaita Supermarketista, hyvät lukijat (jos teitä on).

Onnistuin nukkumaan taas sellaisessa asennossa, joka saa niskan ja pään kirkumaan tuskaa. Näin unta isästäni. Isän kädestä oli katkennut kaksi tai kolme sormea. Unessa itkimme, isä ja minä. Sanoin hänelle, että antaisin mitä vain, jos se olisin ollut minä. Tarkoitin äitiä. Että minä olisin kuollut hänen sijastaan. Kaikenlaista sitä alitajunta tai mikälie tuo ihmisen uniin.

Huomenna alkaa viimeinen täysi viikko ennen lomaa. Ninski on töissä vain maanantain, tiistaina hän on jo kesälaitumella, tuo onnellinen. En tajua miten jaksan olla töissä ilman Ninskiä ja Poikapientä. Olen varmaan hermostunut ja äkäinen koko viikon...

Kipu hartioissa ja niskassa ja päässä on niin kova, ettei pysty keskittymään mihinkään. Yritin lukea, mutta joka sivun jälkeen on pidettävä tauko... Olen siis vain kuunnellut levyjä. Ja mikäs sen mukavampaa. Kuuntelin lopullisen miksauksen sinkkubiisistä. Herätti kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita. Että jos kuitenkin uudelleen tekisi, korjaisi sen yhden pelliniskun tai yhden s-kirjaimen sanassa this. Että eihän tässä nyt mitään perfektionisteja olla, mutta...

Viime yönä tein muuten kaikenlaisia testejä jotain parin tunnin ajan. Hauskaa ajanvietettä ovat ne. Vaan nyt en jaksa linkkailla tuloksiin.

Rasti seinään: mun tekee mieli suklaata. Hädin tuskin kerran vuodessa voin sanoa näin. Pitänee komuta kioskille katselemaan josko sieltä löytyisi.

Kato äiti, nyt kelpaa!

Onpa voipunut olo. Olen pessyt seinän hellan takana, keittiön kaikki pinnat, imuroinut kirjat ja levyt, selvittänyt piuhahelvetin, kytkenyt uuden dvd-soittimen, siivonnut kirjoituspöytäni, selvittänyt kolme huojuvaa pinoa, imuroinut koko kämpän ja tiskannut. Sitten kävin suihkussa ja istun nyt tässä koneen ääressä, pyyhe turbaanina päässä.

Kävin eilen hakemassa ne levyt ja menin riisikauppaan. Törmäsin siellä entiseen avoanoppiini, jota en ole tavannut vuosiin. Se tuli mua kohti hymyssä suin ja levitti käsivartensa halaukseen. Mä hätkähdin itsekin reaktiotani, joka oli vaistomainen kättelyyn ojentunut käsi. En ole enää niin luonnollinen kosketusten suhteen kuin ennen. Vuodet muuttaa ihmistä siinäkin suhteessa. Oli kyllä mukava nähdä, entinen avomies on kuulemma juuri muuttanut Madridista Barcelonaan ja viihtyy mainiosti.

Nukuin viime yönä todella hyvin pitkästä aikaa. Tekee hyvää päälle. Niin kuin tuo siivouskin, on mahtavaa istua tässä, kun tietää, että loput viikonlopusta on todellakin vapaata.

Kohta alan tehdä ruokaa. Se eilinen hapanimelä possu riisin kera siirtyi tälle päivälle, eilen en jaksanut kaupasta tultuani enää aloittaa ruoanlaittoa ja tyydyin mukilliseen kahvia.

Tänään ei ole päivän biisiä. Siivous hoitui näiden levyjen tahdissa:

The Clash: London Calling
Stray Cats: The Best Of
The Nights Of Iguana: The Story Of...
Hanoi Rocks: Self Destruction Blues
Lama: ...ja mikään ei muuttunut
Faith No More: Angel Dust

(Kyllä, mulla on omituinen musiikkimaku.)

Iloa ja pölyä

Ihanaa olla kotona. Vapaalla. Kokonainen viikonloppu ilman mitään sitoumuksia tai sopimuksia.

Pitkästä aikaa oli kiva työpäivä. Pikkupomo oli hyvällä tuulella ja kun kysyin siltä neuvoa kinkkisessä keississä, se ei alkanut viisastella eikä nokittaa vaan neuvoi mua ja kummasteli keissiä mun kanssa. Puolivälissä työpäivää se kysyi onko mulla paljon keskeneräisiä juttuja. Mä totesin, että viimeistä viedään. Se tuuppasi mulle oppilaan ja sanoi, että ole loppupäivä siinä, kun Tomi harjoittelee. Mukavaa.

Postista tuli ilmoitus saapuneista levyistä, en vain millään viitsis lähteä niitä postista hakemaan. Laiskottaa. Ajattelin tehdä ruokaa (hapanimelää possua ja riisiä), mutta riisi olikin loppu. Jospa istuisi vain hetken ja lähtisi sitten postiin ja sitä kautta riisikauppaan.

Poikapieni kävi työpaikalla. Tulin niin iloiseksi! Halasimme pitkään ja se puhui kuin olisi kaivannut minua. Lähtiessään halasi uudestaan. Toivotti hyvää kesää, mun loma alkaa ennen kuin se palaa sairikselta. Sitten ollaan viikko yhdessä töissä ja alkaa sen loma... Mainitsin sille, että me muutetaan yhdessä sit Hämeenlinnaan syksyllä, se halus kuulla koko jutun ja myöntyi nauru silmissä: "joo, muutetaan vaan!" Kiva kun saa haaveilla...

Uskallan toivoa, että tämä olisi hyvä viikonloppu. Ei masennusta vaan rauhaisaa oleilua. Pitää pysyä erossa alkoholipitoisista juomista ja yrittää vain relata. Tosin siivousta pitäis harrastaa... Edes vähän. Mea miettii tuolla kanssa siivousta ja tietenkin mulle tuli mieleen, että nyt ei äitivainaa katsois hyvällä tyttärensä kotia. Ne pinot on vain kasvaneet ja pölykoirista kasvoikin pölyelefantteja.

En aio ajatella sitä nyt.

Tätäkö tää nyt on?

Kävin töitten jälkeen Emilian kans kaljalla. Oli kiva jutella. Purettiin työpatoutumia ja uskouduttiin. Puolin ja toisin.

Nyt hento surumielisyys ja valtava väsymys. Tässäkö tää on, mun elämä? Vapaapäivien ja loman odottelua? Minne helvettiin katosi se energinen ja eloisan hauska tyyppi, joka joskus muistan olleeni? Se tyyppi, joka sai kaikki nauramaan hulvattomilla jutuillaan ja hillittömällä naurullaan? Miksi musta on tullut vanha ja masentunut?

Story of my life.

Halipula

Eläköön! Keskiviikko kääntyy iltapuoleensa. Tämäkin päivä lähempänä lomaa.

Puhuin ison pomon kanssa ohimennen Hämeenlinnasta. Hän ei tyrmännyt, pyysi miettimään asiaa ja tulemaan sitten juttusille. Elämme jännittäviä aikoja.

Mitään jännittävää taas ei ole siinä, että poden valtavaa halipulaa. Milloin olen viimeksi kellinyt jonkun kainalossa? Historiantajuni ei yllä niin pitkälle.

Ninskin kanssa käväistään ehkä Tallinnassa lomalla. Päiväreissulla. Kummallakaan kun ei (onneksi) mitään suunnitelmia ja aikatauluja loman varalle ole. Paitsi Turku, siellä pitää käydä. Mahtavaa, en malta odottaa, että tapaan kaikki kaverit, lillasysterin ja muut.

Olen juonut aivan liikaa kahvia ja polttanut aivan liikaa tupakkaa. Olo kuin sähköjäniksellä, sanoisin.