Seuraava teksti sisältää kiroilua.
Tosi monessa blogissa on nyt viime päivinä mietitty sitä, millainen blogin pitäisi olla, mistä blogissa pitäisi kirjoittaa, onko se kansalaisjournalismia ja onko blogeilla syvempi yhteiskunnallinen sanoma. En tajua koko keskustelua. Elättelen sellasta ajatusta, että jokainen saa blogata mistä haluaa. Taidan olla vähän helvetin tyhmä. Se nyt ei liene uutinen kenellekään.
Mun blogi on tavallaan kaikille muille ihan turha. Mut se ei oo turha mulle. Ja siitähän on mun mielestä kysymys. Mä rakastan sitä, jos joku käy kommentoimassa mun kirjoituksia. Mä ihan todella ilahdun kommenteista ihan päättömästi, mutta ne ei oo se syy mun kirjoittamiseen. Kirjoitan, vaikka ei kukaan koskaan kävisi täällä. Se on mun päälle tärkeää.
Mulla ei ole ympärilläni ihmisiä, joiden kanssa voisin jutella kaikesta. Joten mä pidän päiväkirjaa. Ja sitä tää blogi mulle edustaa.
Ahdistaa. Mä olen aivan vitun helvetin saatanan paskana nyt jo siitä, että sinne töihin on pakko palata. Voi permele sentään. Eipä riittänyt kaksi viikkoa pään nollaamiseen, ei.
Pardon my French.
Taidan tehdä popcornia ja katsoa elokuvia.
Mun blogi on tavallaan kaikille muille ihan turha. Mut se ei oo turha mulle. Ja siitähän on mun mielestä kysymys. Mä rakastan sitä, jos joku käy kommentoimassa mun kirjoituksia. Mä ihan todella ilahdun kommenteista ihan päättömästi, mutta ne ei oo se syy mun kirjoittamiseen. Kirjoitan, vaikka ei kukaan koskaan kävisi täällä. Se on mun päälle tärkeää.
Mulla ei ole ympärilläni ihmisiä, joiden kanssa voisin jutella kaikesta. Joten mä pidän päiväkirjaa. Ja sitä tää blogi mulle edustaa.
Ahdistaa. Mä olen aivan vitun helvetin saatanan paskana nyt jo siitä, että sinne töihin on pakko palata. Voi permele sentään. Eipä riittänyt kaksi viikkoa pään nollaamiseen, ei.
Pardon my French.
Taidan tehdä popcornia ja katsoa elokuvia.
posted by Lostis at 6:33 PM
3 Comments:
Mulle tuli yhdessä vaiheessa paine, kun oli jotain juttua Top-listasta jne ja sijoituksia ja "luetuimmista" ja "suosituimmista" blogeista. Välillä tekee löytöjä vähemmän luettuihin ja innostuu. Uusia tuttavuuksia on kiva saada. Mä en ollut katsonut koskaan sijoitustani Blogilistalla, kun olin unohtanut salasanani. Sitten vaihdoin sen ja menin katsomaan ja järkytyin, kuinka monta lukijaa/kävijää on. Katsoin Vuodatuksen tilastoja ja minulla käy 100 kertaa enemmän lukijoita kuin kuvittelin. Se tuntuu vähän oudolta, kun koko nettipäiväkirja on niin outo asia muutenkin. Mietin, että miksi blogissa tulee oltua rehellinen ja kerrottua ikäviäkin asioita itsestään? Eikö näissä olisi mahdollisuus tehdä itsestään ihan jonkun muun? Vai tekeekö monet?
-minh-
Mä uskon, että suurin osa on kuitenkin tosissaan avoimia ja omia itsejään näissä blogeissa. En mäkään piittaa noista sijoituksista ja top-listoista, mutta kuten mainitsin eilenkin, tulen tosi iloiseksi kommenteista. On kiva vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa, vaikka ei kommentoijaa tunne. Ei ole tarvetta teeskennellä olevansa mitään muuta kuin on, ja mitä järkeä olisi vuodattaa jotain sellaista asiaa, jonka on vain keksinyt? Olikohan tässä kommentissa nyt mitään järkeä. Taidan olla aika uninen.
Siinäpä se syy varmaan on, että tykkään lukea esimerkiksi juuri teitä kahta, Minh ja Nukkumatti, että jotenkin tietää sen rehellisyyden siinä takana.
Post a Comment
<< Home