Unien jälkeen

Olipa upeaa nukkua. Heräsin vasta yhdeksältä, harvinaista meikäläiseltä. Kiertueen aikana nukuin jotain pari tuntia per yö, jostain syystä ei vain onnistunut tuo uinuminen ihme paikoissa.

Tuli siis vietettyä laatuaikaa Turussa. Veneelle en koskaan päässyt, koska innostuttiin juomaan siideriä, olutta ja rommikolaa oikein olan takaa Miehen kanssa. Lisäksi tavattiin kavereita. Miten minä viihdynkään sen Miehen seurassa, voi hyvänen aika. Nyt pitää vain osata sanoa omalle päälleen, että se oli sitten taas tässä. Uusintaa on turha toivoa tai odottaa.

Turussa tapasin myös äitini siskon, joka on nyt päässyt sairaalasta. On vielä aika heikossa kunnossa, mutta toivottavasti kunto tasaantuu lääkityksen avulla. En oikein tahtoisi mennä yksityiskohtiin tuon sairauden kanssa, toivottavasti Minh ymmärtää tämän. Kiitos muuten Minhille kommentoinnista, kiva että joku välillä piipahtaa lukemassa Supermarketia! Ja vielä Lamasta ym. johdannaisista: en osaa sanoa ollaanko me samanikäisiä, kun en ikääsi tiedä. Ainakin nuo Pellet ja Lamat vaikuttaisi siltä, että suurin piirtein samoja ikiä ollaan.

Turusta matkustin sitten isäni luo. Vierailu ei ollut paras mahdollinen. Olin tosiaan odottanut kyseistä kyläilyä, mutta faijani sitten yllätti olemalla päissään lähes koko ajan. Tilitti kuinka mä olen ollut kaikin tavoin pettymys hänelle, mulla kun olisi ollut mahdollisuudet vaikka mihin. Ei ollut kivaa kuunneltavaa. Veljeni tapaaminen oli juuri sitä mitä ajattelinkin: ei oikein osattu puhua toisillemme. Ollaan niin vieraita. Kiva oli kuitenkin nähdä, että jäppinen on kuitenkin vielä elossa, asuinpaikoistaan huolimatta... (Asunut Kroatiassa 2 vuotta, Kosovossa 2 vuotta, nyt puolet vuodesta Afganistanissa ja puolet Georgiassa.)

Vielä muutama lomapäivä jäljellä. Tahdon olla kotona, siivota, kuunnella levyjä, nukkua. Onkohan tänään mikään kauppa auki? Jotain ruokaa olisi kiva saada.