Suruton shoppailija

Jaa-a. Kohta olisi blogimiitin aika. Kukaan ei liene yllättynyt siitä, että minä en mene paikalle. Onneksi mua ei osata edes kaivata, kun ei kukaan mua tunne.

Lähden huomenna pois kaupungista. Olen pessyt kasoittain pyykkiä. Ne pitäisi jossain vaiheessa myös pakata. Mitähän hittoa pitää ottaa mukaan? Kun en yhtään tiedä kauanko reissussa viivyn. Tarpeeksi vaatteita mihin keliin tahansa...

Shoppasin tänään. Tuhlasin sata euroa surutta. Mulla ei todellakaan olisi varaa, mutta näin nyt pääsi käymään. Löysin UFFilta iskemättömät Levikset, täsmälleen minun kokoani. Sellasta ei voi ohittaa! Lisäksi ostin UFFilta mustan pitkän hameen ja spagettiolkaintopin. Halpaa ja tulee taatusti käyttöön. Se varsinainen tuhlaus tapahtui sitten Pierre Cavallossa. Ostin kesätopin ja paidan, joihin upposi kahden viikon ruokarahat. Rakastuin vain täysin niihin vaatteisiin ja laitoin aivot narikkaan. Pieni morkkis, mutta toisaalta on muistettava, että mä ostan uuden vaatteen (siis ei kirpparikudetta) suunnilleen kerran viidessä vuodessa.

Kaupungissa olis läjä vanhoja kavereita Eskilstunasta. Kenties komuavat luokseni yöksi, kenties eivät. Sekavaa tekstailua, taitaa pojilla olla meininki kohdallaan!

Päivän biisi: Lama / Bussi