Motherfucking Monday

Permele sentään. Ninski jäi lomalle, Janski on sairiksella (kuten myös Poikapieni, edelleen). Arvatkaa huviksenne, viihdynkö töissä. Olen kurkkuani myöten täynnä sitä hommaa. Toistan itseäni kuin rikki mennyt levysoitin, aamusta iltaan.

Tällaisina hetkinä sitä toivois, että ois hulvattomasti fyrkkaa. Vois jäädä palkattomalle vapaalle ja vain tehdä sitä mitä todella haluaa. Matkustaa Kroatiaan ja kirjoittaa, kierrellä ja kirjoittaa.

Mua paleltaa, väsyttää ja vituttaa. Mä olen hirveän ahdistunut ja vatsaan koskee. Pelkään vastata puhelimeen, koska en tiedä mitä suustani tulee, kun sen avaan. Sammakoita, kiroamista ja tylytystä niin kuin vain minä osaan? Saisinkohan sairaslomaa surun takia?

Päivän biisi: the Nights of Iguana / Goodbye