Kipuileva suklaamieli

Sunnuntaita Supermarketista, hyvät lukijat (jos teitä on).

Onnistuin nukkumaan taas sellaisessa asennossa, joka saa niskan ja pään kirkumaan tuskaa. Näin unta isästäni. Isän kädestä oli katkennut kaksi tai kolme sormea. Unessa itkimme, isä ja minä. Sanoin hänelle, että antaisin mitä vain, jos se olisin ollut minä. Tarkoitin äitiä. Että minä olisin kuollut hänen sijastaan. Kaikenlaista sitä alitajunta tai mikälie tuo ihmisen uniin.

Huomenna alkaa viimeinen täysi viikko ennen lomaa. Ninski on töissä vain maanantain, tiistaina hän on jo kesälaitumella, tuo onnellinen. En tajua miten jaksan olla töissä ilman Ninskiä ja Poikapientä. Olen varmaan hermostunut ja äkäinen koko viikon...

Kipu hartioissa ja niskassa ja päässä on niin kova, ettei pysty keskittymään mihinkään. Yritin lukea, mutta joka sivun jälkeen on pidettävä tauko... Olen siis vain kuunnellut levyjä. Ja mikäs sen mukavampaa. Kuuntelin lopullisen miksauksen sinkkubiisistä. Herätti kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita. Että jos kuitenkin uudelleen tekisi, korjaisi sen yhden pelliniskun tai yhden s-kirjaimen sanassa this. Että eihän tässä nyt mitään perfektionisteja olla, mutta...

Viime yönä tein muuten kaikenlaisia testejä jotain parin tunnin ajan. Hauskaa ajanvietettä ovat ne. Vaan nyt en jaksa linkkailla tuloksiin.

Rasti seinään: mun tekee mieli suklaata. Hädin tuskin kerran vuodessa voin sanoa näin. Pitänee komuta kioskille katselemaan josko sieltä löytyisi.