Hiljainen ja vaisu

Tänään tuli sitten osaston päällikkö kysymään, että onko minulla kaikki hyvin. "Olet ollut niin hiljainen ja vaisu, se ei ole ollenkaan sinun tapaistasi." Minulla ja kyseisellä päälliköllä on hyvät välit. Olemme jutelleet paljon aika henkilökohtaisistakin asioista ja hän on upea, huumorintajuinen jalat maassa -tyyppi. Uskalsin siis sanoa hänelle ihan vasten kasvoja, että motivaationi on pakkasen puolella eikä minua kiinnosta pätkääkään tällä hetkellä työnteko. Kerroin myös, että uskon sen olevan ohimenevää. Mainitsin myös siitä, että tällä hetkellä tuntuu kuin tekisin pelkkää iltavuoroa vailla taukoa.

Hän ymmärsi. Sanoi, että jos keksin jotain mitä hän voisi asian hyväksi tehdä, pitää minun mennä heti kertomaan hänelle. Sanoi, että ovensa on aina auki, jos tekee mieli jutella ja tuulettaa päätä.

Minulla on maailman paras esimies.

...joka ei muuta sitä tosiasiaa, että huomenna teen ylilepakkovuoron ja perjantaina puhtaan lepakon. Mä tahtoisin vain olla kotona.

Masennus on ihan kamala elämänkumppani.