Keskellä viikkoa

Kolmen tunnin unien jälkeen sitä onkin taas just passeli fiilis lähteä vuoden kiireisimpään duunipäivään. Herätyskännykän aloittaessa piipityksensä mä olin valmis purskahtamaan itkuun silkasta väsymyksestä. Ja ei kannata kuvitella, että aamuvuorot jatkuis, ei, huomenna taas iltaan, joten vuoristorata on täydellinen.

Miehen kaksoisveljen perhe kasvoi eilen yhdellä tyttö -merkkisellä henkilöllä. Mies on liikuttavan innoissaan. Minut taas tekee iloiseksi se, että mies vuodattaa intoaan juuri minulle. Kuinka etuoikeutettua olla se henkilö, jolle mies ilonsa ja surunsa kertoo!

Lisäksi mut tekee iloiseksi mun lukijat. Edellisen postauksen kommentit olivat valoisia ja rohkaisevia, kiitän vielä niistä näin erikseen.

Ja sitten duuniin. Koettakaa kestää tätä keskiviikkoa!