Villapaitoja ja voileipiä

Sunnuntaita Supermarketista.

Perjantaina mä tapasin MS-tautiin sairastuneen ystäväni. Oli upeaa nähdä, vaikka sitten itkinkin puoli tuntia, kun hän ontui taksiin mennäkseen kotiin. Mies oli vierellä, silitti hiuksia ja oli suurempi tuki kuin arvasikaan. Vein ystävälle kassillisen elokuvia, joista hän ilahtui kovin. Ystävä on itse valoisa ja toiveikas sairautensa suhteen, mutta en voi mitään sille, että minua surettaa ja suututtaa hänen puolestaan. Miksi aina hyville ihmisille käy näin?

Baariperjantain jälkeen vietettiin shoppailulauantaita. Ajettiin miehen kanssa Itikseen, ostettiin kirjoja ja muutama muu asia. Koti-iltaa miehelässä. Syötiin voileipiä ja katsottiin musiikkidvd:eitä, köllöteltiin kainaloissa ja pussailtiin ja nyhjättiin. Pukeuduin miehen verkkareihin ja fantastisen lämpimään harmaaseen villapaitaan. Mies katseli minua ja sanoi villapaitansa sopivan minulle paljon paremmin kuin hänelle ja että saisin sen omakseni jos tahtoisin. Määräämättömän pitkälle laina-ajalle nyt ainakin. Mmm.

Mies pelkää, että poltamme tämän jutun loppuun. Oli melkein liikuttavaa, kun hän sai sen viimein sanottua. Pelkää, että minä kyllästyn ja lähden ja hylkään. Pelkää olevansa minulle liian arkipäiväinen. Minä taas pelkään olevani hänelle liian kummallinen. Ja että hän kyllästyy ja lähtee ja hylkää. Voi meitä.

Tänä aamuna heräsin jokaiselle naiselle tuttuun tunteeseen: elimistö leikki Niagaran putousta ja ennen aikojaan alkaneet menkat saivat mut lähtemään kotiin särkylääkkeiden ja kuukautissuojien luo. Olisin halunnut viettää tämänkin päivän miehen kanssa, mutta olin idioottimaisesti unohtanut varata laukkuun tarpeelliset tarvikkeet.

Toisaalta on hyvä olla välillä kotonakin. Saisinko jopa imuroitua pitkästä aikaa?

Bloggerin kommentointi sekoilee. Olin saanut edelliseen postaukseeni kommentin, se oli tullut meiliini, mutta ei näy täällä ollenkaan. Olen miettinyt, että uskaltaisinko pyytää Tiia-murulta uutta sivupohjaa. En taida uskaltaa, mutta harkitsen. Itselläni ei ole aikaa eikä kärsivällisyyttä alkaa rakentaa.