Tasapaino hukassa
Mitäs jos mä yksinkertaisesti lopetan julkisen bloggaamisen? Mun kirjoituksissa ei oo enää mitään järkeä. Mä valitan mun duunista, tai pähkään mun ja miehen suhdetta eikä se voi kiinnostaa ketään. Mä olen pahoillani, ihan totta olen, mut mun elämässä ei vain just nyt oo mitään muuta. Duunipaskaa ja upeaa miestä. Luulis, että ne tasapainottais toisiaan jollain lailla, mut esimerkiksi tänään mä olen niin kiehuvan kiukkuinen tosta duunista, että mieli piristyy vain nanosekunniksi, kun muistan, miten mies vielä töistä lähtiessään kävi silittämässä hiuksia ja salaa koskettamassa kättäni. Mmm. No joo, oli toi nyt vähän pidempi kuin nanosekunti!
Mä kävin siellä helvetin terveystarkastuksessa tänään ja se terkkari pakotti mut ottamaan lääkäriajan perjantaille. Ei mulla ole mitään sanottavaa eikä mitään, mitä se voisi mun hyväkseni tehdä. Se terkkari vain panikoi, kun mä paukutin totuuksia, että lähden firmasta heti kun löydän jotain parempaa ja että joinakin aamuina mä ajattelen auton alle hyppäämistä tai ranteiden aukomista ettei tarvitsis mennä töihin.
Joo-o. Huomenna on tiedossa vuoden kiireisin päivä. Mä en vain jumalauta jaksa sitä.
Mä kävin siellä helvetin terveystarkastuksessa tänään ja se terkkari pakotti mut ottamaan lääkäriajan perjantaille. Ei mulla ole mitään sanottavaa eikä mitään, mitä se voisi mun hyväkseni tehdä. Se terkkari vain panikoi, kun mä paukutin totuuksia, että lähden firmasta heti kun löydän jotain parempaa ja että joinakin aamuina mä ajattelen auton alle hyppäämistä tai ranteiden aukomista ettei tarvitsis mennä töihin.
Joo-o. Huomenna on tiedossa vuoden kiireisin päivä. Mä en vain jumalauta jaksa sitä.
posted by Lostis at 9:54 PM
6 Comments:
Hej Lostis, mä olen täysin samassa tilassa duunielämässä, kun säki. Mä todellakin tiedän mitä on olla töissä hevetissä. Ja mä olen joka vitun aamu niin rikki, kun mun pitää mennä sinne.. Mä vihaan sitä paikaa.. Olen oppinut vihamaan pikku hiljaa.. Ja nyt mä teen kaikkeni, että pääsen pois sieltä. Mä haluan olla töissä tukehtumassa kaikkeen siihen paskaan, mitä siellä leijailee. Ja anna tulla vaan just sitä marmatusta, mitä haluat marmattaa. Sitä varten me ollaan täällä lukemassa ja kommentoimassa. Älä lopeta...
Mulla on huomenna haastattelu.. ja lauantaina toinen. Uskon yhä aurinkoon.. joskus sen on tultava esiin. Miksei just nyt..?
Oli kirjoituksissasi järkeä tai ei, on monia ihmisiä, jotka vielä lukevat tekstejäsi ja eläytyvät tuskaasi. On äärimmäisen rohkeaa kirjoittaa asioista, joista kirjoitat. Masennus ja epätoivo eivät kysy aikaa tai paikkaa. Se tulee jos on tullakseen, mutta muista että on olemassa ihmisiä, jotka OIKEASTI välittävät sinusta.
Eipä muuta. No ehkä *hali*.
Kiitti, Hani ja Feeniks. Ihania olette.
Kaino toive takavasemmalta: älä hyvä ihminen mieti lopettamista. Omassa blogissasi sinulla on valta ja voima iankaikkisesti - vuodatitpa murheitasi, itkitpä ilosta tai surusta. Ett stort tack för ditt mod, och allt det du skrivit. Vi är många som bryr oss.
Niin just! Et kyllä ole menossa minnekään! Mä seuraan nykyään ihan liian montaa blogia, mutta sun päivitykset klikkaan aina ensimmäisenä ruutuun vaikka sata muuta olis tarjolla. En tiedä miksi - jostain syystä täällä on semmoinen rehdin ja avoimen oloinen meininki eikä mitään turhaa pintakiiltoa niin kuin monessa muussa.
Tämä taisi nyt olla semmoinen kuuluisa kumarrus tänne - pyllistys muualle -juttu :) siitä viis!
Ja kohta kun me uus pohjakin sulle väsätään... sori tänään en ehtinyt, juoksin ikeassa ja nyt nakuttelen pöytiä kasaan.
Vau. Poika, tusen tack, vad skönt att läsa sånt du skrivit.
Tiia, muistathan, että mitään stressiä et saa siitä hommasta ottaa. Olet rakas :)
Post a Comment
<< Home