Lostis marmattaa taas

Voi kilin vittu miten toi mun duuni syö ihmistä.

Huomenna sit pakolliseen kyttäystarkastukseen eli ylimääräiseen terveystarkastukseen. Josta suoraan iltavuoroon duuniin, mitäs muutakaan.

Miten tää alkaa olla niin helvetin viikonloppuorientoitunutta tää mun elämäni. Arkisin ei ehdi mitään, kun tekee vuorotyötä. Ja ensi viikonloppukin mua ahdistaa, mun on pakko mennä isän luo. Sen vaimo viettää tasasynttäreitä, ja se toivoi ihan erikseen, että meikäläinen vaivautuu paikalle. Ei siinä mitään, kivaa niitä on nähdä, mutta se on se sellanen pakko, joka mua siinä ahdistaa. Ja paikalla pönöttää kansaa puvut päällä. On myös mahdollista, että tapaan veljeni, ekaa kertaa ties kuinka moneen vuoteen. Ja arvatkaa mitä mä tahtoisin tehdä? Joo, leikkiä koti-iltaa miehelässä.

Bileet vieläpä alkaa lauantaina niin aikaisin, että mun on lähdettävä sinne jo perjantaina. Pois pääsen vasta jumalauta sunnuntaina. Koko viikonloppu siis siellä, voi hyvänen aika sentään. (Äidin vielä eläessä ei ois ollut ongelma ollenkaan, äiti tasoitti niin hienosti isäni ja mun välillä olevan kuilun ja skisman.)

Kuumaa suihkua, kirjaa. Päänsärkyä aika kovasti, joten ehkä kourallinen Dolaneita siihen sivuun.