Sensuroitua höpinää

Aamiaiseni sisälsi kaksi isoa mukillista kahvia ja kreikkalaista leipää, joka maistui kivasti oliiville. Näin unia isästäni ja pahoista teoistani. Olen nukkunut taas aivan liian vähän.

Olen alkanut sensuroida itseäni, huomaamattani. Tahtoisin kirjoittaa Menneisyyden Miehestä, tunteistani häntä kohtaan ja muistoistani. En kirjoita, kuitenkaan, koska hän voisi saada siitä tietää. Tahtoisin kirjoittaa myös työstäni, tarkemmin, siitä mitä teen. En kirjoita, ettei kukaan keksisi missä olen töissä. Mitä järkeä tässä siis on? Ei mitään, kai.

Mulla on kylmä. Taas. Aina?

Onneksi eletään jo torstaita! Tietenkin mulla on aivan tiistaiolo, sehän selvää. Mutta pian on jo viikonloppu ja saan olla rauhassa. Ajattelin yrittää vähän siivoilla kotia sekä käydä käsiksi ilahduttavan korkeaan lukemattomien kirjojen pinoon. Olen myös taas tehnyt paniikkiostoksia cdon.comista, kolme leffaa ja kaksi levyä. Ne eivät kyllä taida ehtiä perille huomiseksi. Jos ehtivät, on siinä minulle viikonlopuksi iloa.

Hassua muuten katsoa, millä hakusanalla googlettavat päätyvät sivuilleni. Viime päivinä hakusanoja ovat olleet "kilpirauhanen", "treffit" sekä "Lama Tavastia". Hee.

Kunpa taas selviäisin tästäkin päivästä.