Riivaa

Päätä riivaa. Olen miettinyt Hämeenlinnaan muuttamista jo ainakin viisi tuntia. En ole koskaan edes käynyt Hämeenlinnassa. Ajatuskulkuun on syynsä, mutta ei siitä sen enempää.

Tänään sain ostamani puhelimen. En joutunut siis huijarin uhriksi. Tällä kertaa. Tajusin vasta, kuinka helposti niin voisi käydä, joten vastedes olen varovaisempi. Sain tänään myös uuden dvd-soittimeni. Olisi ollut mahtavaa asentaa se paikoilleen ja nauttia musiikista, mutta unohdin käydä piuhakaupassa. Tyypillistä. Treenikämpällä olisi piuhaa kilometrikaupalla, mutta olkoon. Ostan, kun muistan.

Saimme seuraavan periodin tuntilistat. Mulle oli merkitty yksi lepakkovuoro keskelle lomaa! Iski paniikki. Olenko laskenut lomapäivät väärin? Vuoro oli merkitty periodin viimeiselle päivälle. Luulin, että loma jatkuisi siitä vielä kuusi päivää! Pitää tarkistaa huomenna. En halunnut jäädä asiaa selvittämään tänään, olis mennyt taas ylitöiksi.

Hämeenlinna... Voi helvetti sentään!

Kansikuvatyttö

Pitäisi asennoitua omaan naamaansa jotenkin eri tavalla. Tulevan sinkun kanteen tulevat minun kasvoni. Olen kauhusta jäykkänä.

Olen aina pitänyt itseäni harvinaisen vastenmielisen ja kummallisen näköisenä. Ja nyt pitäisi sitten kokea itsensä luonnolliseksi ja edustaa itseään ja musiikkiaan omalla pärställään? Huh huh.

Poikapieni on satuttanut kätensä oikein kunnolla. Jäi kolmeksi viikoksi sairaslomalle... Onneksi lähetti tekstarin ja lupasi tulla käymään sairiksesta huolimatta.

Kukaan ei lähettänyt minuuttivellivinkkejä. Olen pettynyt ja suruinen.

Minuuttivelli mielessä

Hei ihan totta. Viinaa on kiva juoda, mutta sen aiheuttamat jälkitilat ei sovi mulle. Vein eilen Santerin syömään, kuten olin luvannut. Söimme Cellassa perunamuusia ja friteroituja ahvenfileitä (minä) ja lohisilakkapihvejä (Santeri). Join yhden oluen, se ei jostain syystä oikein tippunut. Siirryimme Ravintola Karhupuistoon ja aloimme kitata kossukolaa (minä) ja kossuvissyä (Santeri). Jari tuli paikalle ja meillä oli mukavaa. Lähdimme jatkoille Santerin kämpille ja joimme tequilaa aamukuuteen. Olin kotona seitsemältä tänä aamuna ja aivan liian lyhyiden unien jälkeen heräilin sunnuntaihin. Viikonloppujen pitäisi kestää kai vähintään noin viikon ajan, jotta saisi levättyä edes hiukan!

Tänään olenkin sitten ollut taas maailman tehottomin ja turhin ihminen. En saa laitettua edes mitään syötävää. Istun vain tässä koneen ääressä ja välillä tuijotan telkkaria tajuamatta mistään mitään. Onneksi sentään muistin suosikkisarjani Gilmoren tytöt, joka ikävä kyllä jäi nyt kesätauolle. Miten voin elää, kun en tiedä miten Roryn ja Deanin juttu etenee, kuinka käy Lorelain ja Luken? Eroavatko Emily ja Richard? Entä mitä tekee Jason?

Olen miettinyt minuuttivelliä. Minä rakastin minuuttivelliä pienenä. Jokin aika sitten löysin ilokseni kaupasta minuuttivelliainesta! En vain tajua kuinka sitä tehdään. Jos tekee pakkauksen ohjeen mukaan, saa lautasellisen keitettyä maitoa. Voisiko joku kertoa kuinka minuuttivelliä tehdään, jotta siitä tulee sakeaa? Mulla ei ole edes äitiä, jolta kysyä.

Onneksi ensi viikolla ei ole yhtään iltavuoroa. Kympin välivuoroa on pari kappaletta, mutta sen kestää kyllä. Lähetin muuten vuorostani itse Poikapienelle humalaisen aamuviestin joskus 06.20 aikaan. Hävettää!

Paha maku suussa

Vapaa lauantai, upeaa. Eksyin eilen viinamäelle lähestulkoon selälleni makaamaan ja nyt on paha maku suussa. Menee tavallaan koko viikonloppu pilalle, jos kännää perjantaina. En saa krapulapäivänä mitään aikaan. Tänään kuitenkin vien ystäväni Santerin syömään illalla syntymäpäivänsä kunniaksi.

Mieltä painaa huutonetissä tehty kauppa. Ostin puhelimen, maksoin sen, mutta sen jälkeen ei myyjästä ole kuulunut mitään. Kertoi vain viimeisessä viestissään laittavansa puhelimen maanantaina postin matkaan, vaan eipä sitä ole täällä näkynyt.

Poikapieni oli lähettänyt tekstarin klo 05.17. Häkellyttävää. Ja harmittaa, etten ollut hereillä. Mitä lie asiaa olisi ollut. H ja K (joiden kanssa eilen humalluin) kysyivät minulta "miksi te ette Poikapienen kanssa seurustele? Te olisitte niin hyvä pari ja selvästi pidätte toisistanne kovasti..." Häkellyttävää sekin.

Pesukone metelöi, väsyttää. Olisipa jo loma!

Hiljainen ja vaisu

Tänään tuli sitten osaston päällikkö kysymään, että onko minulla kaikki hyvin. "Olet ollut niin hiljainen ja vaisu, se ei ole ollenkaan sinun tapaistasi." Minulla ja kyseisellä päälliköllä on hyvät välit. Olemme jutelleet paljon aika henkilökohtaisistakin asioista ja hän on upea, huumorintajuinen jalat maassa -tyyppi. Uskalsin siis sanoa hänelle ihan vasten kasvoja, että motivaationi on pakkasen puolella eikä minua kiinnosta pätkääkään tällä hetkellä työnteko. Kerroin myös, että uskon sen olevan ohimenevää. Mainitsin myös siitä, että tällä hetkellä tuntuu kuin tekisin pelkkää iltavuoroa vailla taukoa.

Hän ymmärsi. Sanoi, että jos keksin jotain mitä hän voisi asian hyväksi tehdä, pitää minun mennä heti kertomaan hänelle. Sanoi, että ovensa on aina auki, jos tekee mieli jutella ja tuulettaa päätä.

Minulla on maailman paras esimies.

...joka ei muuta sitä tosiasiaa, että huomenna teen ylilepakkovuoron ja perjantaina puhtaan lepakon. Mä tahtoisin vain olla kotona.

Masennus on ihan kamala elämänkumppani.

"Maanantai ei mittää..."

Onpa ollut aneeminen vapaapäivä. Olin suunnitellut kierrosta kirppareilla ja kävelyä kaupungilla sekä pikaista päiväterassipyrähdystä Heidin kanssa. Mutta kuinkas kävi. En saanut pistettyä edes nenääni ovesta ulos. Päätä ja hartioita särkee taas niin, että meinaa taju lähteä.

Nukuin viime yönä noin neljä tuntia. Tänään taidan mennä aikaisin nukkumaan. Otan tuon Michael Connellyn kirjan tuosta kainaloon ja hiippailen peiton alle.

Kenties treffit kesällä

En lähtenyt kännäämään enkä hypännyt parvekkeelta. Sen sijaan kävin kiihkeän sähköpostivaihdon Menneisyyden Miehen kanssa. Tapaamme ehkä kesällä, viime kerrasta onkin jo aikaa. Aina minä lankean tähän samaan halpaan.

Sen lisäksi, että tuhlasin satasen verran levyihin, onnistuin tänään tilaamaan kuudella kympillä kirjoja. Eli se siitä lomastressistä, ei ole varaa mennä minnekään. Pysyn siis kotona, luen uusia kirjojani uusia levyjä kuunnellen...

Askarruttaa mieltä. Monikin asia. Muun muassa se, että Varjofinlandia lainaa minua lähes päivittäin. Olenko minä tosiaan niin synkkä? Ja lukeeko tätä kukaan muu kuin KK? Ja jos, niin häiritseekö se minua?

"... jag står på en flygplats och väntar på känslan..."

Mies menneisyydestä

Mies menneisyydestä on puhelimessani, tekstareina. Hän on viesteinä sähköpostissani, kasvoina unissani. Hän haluaa taas aloittaa kiusaamiseni, hän ei välitä minusta ollenkaan, mutta kaipaa seuraani ja seksiä kanssani. En tiedä mitä tehdä, miten reagoida. Menneisyys saisi olla ohi jo, mutta olihan meillä vain niin hemmetin hauskaa.

Menisinkö vetämään kännit vai heittäytyisinkö parvekkeelta alas?

Ei kännibloggaus

Niin. Tämä ei ole kännibloggaus. En osaa mennä nukkumaan, vaikka olen kuolemanväsynyt. Aivan hirveän pitkä päivä töissä, ei tapahtunut mitään ja joku sujautti siirappia kellon viisareihin.

Kävimme Ninskin kanssa juomassa yhdet siiderit työvuoron päätteeksi. Puolitoista tuntia hurahti kuin siivillä. Kotona en ole saanut mitään aikaan. Ehkä sitten huomenna... (No niinpä!) Täällä on kaaos, istun erityyppisten pinojen keskellä. On vinoja pinoja, suoria, matalia ja pelottavan korkeita pinoja. Ne pitäisi saada purettua. Ja vielä kun onnistuisi joskus imuroimaan... Huooh.

Se nukkumaanmeno alkoi tuntua ihan hyvältä ajatukselta.

Päivän biisi: Kent / Palace & Main

Rahat ei riitä!

Nimittäin levynostohysteriaan. Tuossa päivänä muutamana oli masennus iskemässä, niin johan piti tilata levyjä. Tänään taas oli niin kiva päivä töissä, että ei kun onnessa vaan levyjä tilaamaan. Ja hemmetti, tämä sama kuvio toistuu jotain kymmenen kertaa kuukaudessa...

Vaan on se nyt perjantai-ilta. Nappaan pian relaksantit ja särkylääkkeet ja hyppään peiton alle. Josko uni yllättäisi. Aamulla töihin ja sitten... Niin. Ah. Vapaata.

Kadonnut

Missä on Vuokratontilla?

Olen huolissani.

Olokorjaamoa vailla

Okei. Myönnetään. Iltavuorojen myötä tuli pakollinen sukellus masennukseen. Mä tarvitsen elämän. Tietääkö kukaan mistä niitä sais?

Päivän ainoa piristys oli viesti Tonilta, se on puolitoista viikkoa sairaslomalla. Masentunut sekin on. Kummasti kuitenkin helpottaa, ettei ole fiilistensä kanssa yksin.

Tilasin taas hätäpäissäni levyjä cdon.comista. Mä teen aina niin, kun alkaa masentaa. Ja sitten masentaa se, ettei ole varaa maksaa ajallaan kaikkia masennushankintoja... No tosin tänään sinne meni vain vajaat 50 euroa, onneksi.

Kun olis joku paikka, olokorjaamo, jonne vois vetäytyä aina tarpeen tullen. (Tiedänhän mä, että sen niminen paikka on tuossa jossain matkalla stadista Ilosaarirockiin, mutta ihan noin käsitteenä.) Tai olis joku ihminen, jolle voisi sanoa jotain. Tai olla vaihtoehtoisesti ihan hiljaa vaan. Joku, joka silittäisi hiuksia ja selkää ja olisi lämmin.

Huokaus.

Tuikitavallista arkea

Pari aamuvuoroa takana. Ihan ylellisyyttä päästä töistä jo neljän maissa. Iltavuoroputki alkaa huomenna, sitten ollaankin väsymyksen takia taas entistä enemmän eksyksissä.

Tänään ruodittiin tiimipalaverissa tiiminvetäjämme ominaisuuksia oikein kunnolla. Palaverin vetäjänä poikkeuksellisesti itse osastopäällikkö. Aika rankkaa tekstiä sieltä tuli, jokaisen suusta. Mutta olihan se odotettavissa. Viimeisissä firman bileissäkin tiiminvetäjä kähmi useita naispuolisia alaisiaan, myös minua. Onneksi minä en pelkää sanoa asioita hänelle suoraan, hän tietää missä mennään ja samoin minä.

Päivät on taas sekaisin päässä. Ilmeisesti valmistaudun henkisesti siihen, että olen lauantainakin töissä...

Elämäni on absoluuttisen tylsää juuri nyt.

Päivän biisi: Aimee Mann / High On Sunday 51

Kirvesmies

BStar kirjoitti tänään kohtaamastaan stalkkerista. Tarina toi mieleen tapahtuman vuosien takaa.

Olin ollut viettämässä vauhdikasta ja hauskaa baari-iltaa. Palasin kotiin ja menin nukkumaan. Heräsin aamuyöllä karmeaan meteliin.

Mies tuli kirveellä asuntoni ulko-oven läpi. Kyseessä oli työkaverini veli, joka silloin tällöin piipahteli työpaikalla, siskoaan moikkaamassa. En ollut rohkaissut häntä millään tavalla lähestymään itseäni, olinpahan vain oma suulas itseni. Nyt tämä kyseinen henkilö siis hakkasi oveni kirveellä tuhannnen päreiksi, tuli sisään ja ilmoitti minulle, että minä kuulun hänelle. Kun en asiasta kamalasti innostunut, hän istutti minut lattialle ja piti kirvestä kaulallani. Pari tuntia hän jauhoi kummallista maailmankuvaansa (johon kuului tiiviisti mm. ajatus jos minä en sinua saa, ei saa kukaan muukaan). Sitten hän kai jollain tapaa selvisi ja sain puhuttua hänet ulos.

Toivottavasti BStar ei enää kohtaa stalkkaajaansa. Minulle jäi tuosta yöstä aika pahat traumat.

Väsymystä ja kokkausta

Tulipa eilen taas oltua humalassa. En osaa nykyään juoda maltillisesti. Vedän hirveät lärvit, vaikka se ei ole minulle hyväksi.

Mukavaa oli kuitenkin. Alkuillasta minulle soitti ystäväni O pitkästä aikaa. Treffasimme kantabaarissamme Kalliossa, istuimme ja höpötimme oikein sydämen kyllyydestä. Humalluimme ja suunnitelimme kaikenlaisia aktiviteetteja tuleville viikonlopuille. (En voi kertoa mitä kaikkea ajattelin, sillä O:n siskolla on tämän blogin osoite... Turhauttavaa.)

Puoli kahdentoista maissa suunnistin sitten Ilvekseen, siellä tapasin Arin. Upeaa! Lämmin halaus vaihdettiin vielä asemalla, kun hän lähti 03.00 bussilla kohti Turkua. Toivottavasti tavataan taas pian!

Tämän päivän olenkin sitten viettänyt haukotellen ja koneen ääressä pilkkien. Kuuden maissa alkoi olla niin nälkä, että oli pakko tarttua toimeen. Fettucinea, broilerinsuikaleita ja sipulia uitettuna curryfraichessa ja valkosipulituorejuustossa maissin kera. Mä olen monissa asioissa aika huono, mutta ruokaa minä totisesti osaan laittaa!

Onneksi ensi perjantai menee pakosti selvänä, koska on lauantaina työvuoro. Kuusipäiväiset työviikot ovat kamalia. Toivottavasti saan nukuttua kunnolla. Päätä juilii, mutta en tiedä onko syy viinassa, valvomisessa vai tulehtuneissa hartioissani.

Päivän biisi: Egotrippi / Matkustaja

Sairaslomalla

Eilen alkoi migreeni. En nähnyt kunnolla, tunsin vain karmeaa kipua. Kipu vaikutti taas puheeseen; kuin olisin ollut tuhannen päissäni. Tänään pää painaa tonnin ja olen loppuviikon sairaslomalla.

Turisti on nurin. Mulla on vieroitusoireita.

Uusin Kentin levy on hyvä. Tosin ekan biisin intron aikana mä olen joka kerta täysin varma, että laitoinkin vahingossa jonkun Curen levyn soimaan.

Pitäisi pysyä poissa koneen äärestä, kun pää on vielä näin arka.

Murtunut keskisormi

Oikean käden keskisormeni lienee murtunut. Olenko kenties käyttänyt keskisormeani liikaa kansainväliseen käsimerkkityyliin? Huitaissut jotakuta nyrkillä sormi huonossa asennossa? Iskenyt sormen pöytään turhautumisenpuuskan vallassa?

Mene ja tiedä. Kipeä se kuitenkin on.

Vaan tiistai-iltaa jo elellään tässäkin viikossa. Huomisen jälkeen jo voiton puolella. Ja perjantaina kaksi upeaa asiaa: palkkapäivä ja Ari!!! Ehkä siis asiat ovat paranemaan päin, kaikesta huolimatta.

Äitienpäivänä

Äiti. Muistan monta asiaa sinusta. Minulla on sinua kamalan ikävä. Olit tärkein ihminen elämässäni. Antaisin mitä tahansa, oman henkenikin, jos saisin vielä jutella kanssasi. Muistan naurusi, lämpimät halauksesi. Vieläkin, vaikka kuolemastasi on jo pian kahdeksan vuotta, saan itseni kiinni ajattelemasta: Tämä pitää muistaa kertoa äidille.

Menit pois aivan liian varhain.

Pelottaa

Pelkään ensi viikkoa. Olen viettänyt monta vapaapäivää. Perjantai meni täysin viinanjuonnin merkeissä. Tosin niin se meni kaikilla työkavereillakin: olihan kyseessä osaston yhteinen kevätriehapäivä. Oli mitä mainioin päivä, mutta krapula oli niin kova, etten voinut edes hengittää sen tuntumatta tappavan kivuliaalta.

Nyt olen kaikista vapaista huolimatta niin väsynyt, että tahtoisin nukkua viikon. Sattuu vain tuo ensi viikko olemaan todella rankka, iltavuoroja ja sovittuja tapaamisia.

Orastavaa toivoa asunnon löytymiseen! Ystäväni J muuttaa tyttöystävänsä E:n kanssa kimppaan ja J:n nykyinen vuokranantaja oli todennut, että joku J:n ystävistä saa mielihyvin muuttaa Wallininkadulle. Asunto olisi muutaman neliön suurempi kuin tämä nykyinen ja matkaahan sinne on tästä noin kaksi korttelia. En uskalla vielä innostua asiasta, pitää ensin jutella vielä J:n kanssa ja käydä vilkuilemassa kämppää ns. sillä silmällä.

Arki iskee ohimoon. Auh.

Haikeutta

Taas tällainen päivä. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta tunnen selittämätöntä haikeutta. Kuuntelen Weeping Willowsia ja tunnen kyyneleet silmien takana. Ajattelen rakkaintani, muistan hänen äänensä, naurunsa ja katseensa. Kuuntelen niitä lauluja, joita kuuntelimme yhdessä. Kuuntelen myös niitä lauluja, joita hän ei enää eläessään ehtinyt kuulla, mutta joita hän olisi rakastanut.

Minä rakastin häntä. En osaa sitä sen paremmin sanoa.

Päivän biisi: Kent / Stanna hos mig

Uudet kengät ja huono omatunto

Ihan hirvittävän huono omatunto.

En ole ostanut uusia kenkiä varmaan kymmeneen vuoteen.Olen ostanut käytettyjä kirppareilta, saanut jäminä kavereilta. Kengät ovat kamalan kalliita eikä meikäläisen konkurssissa ole ollut vuosiin varaa sellaisiin. Ei olisi ollut nytkään, mutta ostin silti. Ja nyt on sitten huono mieli. Että ostin kengät, vaikka muutamat laskut ovat myöhässä.

Huokaus.

Mitä siitä, että jalkani ovat olleet kipeät jo vuoden, koska olen kulkenut puhkiastutuissa rähjissä. Olisi pitänyt tyytyä niihin ja sijoittaa rahat esimerkiksi sähkölaskun maksuun? Vai olisiko?

Visukintulla ei ole heilaa helluntaiksi. Ei minullakaan. Taidan partioida Kallion katuja, josko joku tulisi vastaan. Ja tämähän on siis sitten selkeästi vitsi.

Vesisadetta vapaalla

Mulla on huomenna vapaapäivä. Upeaa. Olen ajatellut poiketa kirppareille, tarvitsen jotain uutta. Käytettyä, mutta uutta minulle siis. Tietenkin huomiseksi on luvattu vesisadetta, kuinkas muuten. Onneksi minä pidän sateesta.

Olipa taas työpäivä. Poikapieni oli suloinen ja selkeästi taas halusi olla seurassani. Ninski oli vatsataudissa eikä tullut töihin, mutta meilaili mulle tsempit silti. Janskin kanssa naurettiin vedet silmissä mun älykkäitä huomautuksia. Mikä onni, että olen töissä juuri siellä! Parempaa porukkaa saa hakea!

Päivät on sekaisin päässä. Tuntuu niin perjantailta!

Päivän biisi: the Cure / Friday I'm in Love

Lomastressi

Tajusin tänään, että mulla alkaa kesäloma puolentoista kuukauden kuluttua. Enhän ole vielä edes heittänyt villapaitaa pois, jo alkoi silti lomastressi! Minnehän menis, mitähän tekis. Provinssi jäänee poikkeuksellisesti väliin parhaan mahdollisen seuran lähtiessä kyseisenä ajankohtana Meksikoon.

Lähtiskö unelmien kotikaupunkiin, Dubrovnikiin? Kaverin luokse Madridiin? Eskilstunaan ja Tukholmaan? Vai tyytyisikö Turkuun?

Ehdotuksia otetaan vastaan. Muuten valvon yöt tätä miettien!

Päivän biisi: David Bowie / China Girl

Ikävä

Mulla on ikävä mun ystävää.

Yksi parhaista asioista maailmassa on se, kun voi mennä hänen kanssaan kapakkaan, istua alas ja puhua. Ei meidän keskustelut ole koskaan mitään maatamullistavia eikä me paranneta maailmaa eikä perusteta kännissä bändejä. Me vain jutellaan, juodaan, nauretaan ja välillä tuijotetaan seinää hiljaisina.

Huokaus.

Ikävä sua, Ari.

Selvisin!

Työpäivä ohi ja kiireestä huolimatta ihan hyvä fiilis. Mä en vain tajua miten kauan VOI kestää, että saadaan uusi tekniikka toimimaan sujuvasti. Nytkin osa tiedoista puuttui, osaa ei enää löydy mistään... Ja varajärjestelmän käyttö on kielletty. Mahtavaa.

On nautittu kahvia ja viinirypäleitä, tässähän voisi nyt hiippailla vaikka suihkuun.

Päivän biisi: Mana Mana / Paniikki on Ekstaasin veli

Minusta on tullut äkäinen vanha eukko!

Tulipa sitten heräiltyä tunnin välein. Kansa vaelsi humalassa ikkunani alla ja kälätti mennessään. Korkokenkien kopinaa ja tiukkaa tilitystä. Tuollaisina aamuyön tunteina minusta aina tuntuu kuin olisin jo toinen jalka haudassa. Olen vanha ja kärttyinen eukko, vielä en ole kuitenkaan toteuttanut mielihaluani ja alkanut huutaa parvekkeelta hiljaisuutta vaatien...

Töihin lähtö tunnin päästä. Toivon hiljaista päivää, toivon kansalaisten jatkavan vappujuhliaan iltaan asti, jotta minä saan olla rauhassa.