Sanatonta

Eipä juurikaan ole sanoja täällä päässä, ainakaan näin julkisesti jaettavaksi asti.

Järkyttävän kiire päivä töissä. Hoidin yksin koko helvetin perintäosastoa tänään ja se jos mikä oli hengästyttävää. Iltapäivällä mut nimettiin vetämään yhtä tosi veemäistä projektia. Onneks se saadaan kyllä hoidettua parissa viikossa, mut lisästressiä mä en olisi just nyt kaivannut yhtään.

Noudin postista ilahduttavan Cdonin paketin ja tahtoisin hautautua kämppääni, leffojeni ja levyjeni kanssa. Vaan kaikenlaista kissanristiäistä on tiedossa, puhtaan raa'an raatamisen lisäksi.

Mieltä korventaa epätietoisuus ja epävarmuus minusta ja miehestä, meidän suhteen laadusta. Mä veikkaan, että tulevana viikonloppuna se selviää, suuntaan tai toiseen. Tai sit se jatkuu samana, mikä kammottava ajatus.

Mulla on ikävä mun ystävääni Aria. Mä en tajua miten siitä on tullut mulle niin rakas. Niinä vuosina, kun me asuttiin samassa kaupungissa, me oltiin tosi paljon tekemisissä. Ja nyt kun me tavataan jotain kaks kertaa vuodessa, on ikävä välillä ihan hurja. Se on hiljainen ja rauhallinen mies, jonka seurassa mä voin vuodattaa tai vaihtoehtoisesti olla hiljaa ihan tuntikausia. Mikään ei oo parempaa kuin olla Arin kanssa istuskelemassa treenikämpällä tai joen rannassa, rauhassa ja kaksistaan.

Nytkin tekis mieli tilittää sille. Taidanpa käyttää puhelinta.