Hissi.

Onpa ollut taas hissimäinen mieliala tänään. Kaikki on hetken aikaa ihan hyvin ja sitten tullaan sukeltamalla alas. Ihan vuoristorataa. Kamalan kuluttavaa ja vittumaista, kun koko ajan sisäinen ilmapuntari heiluu hulluna. Kävin itkemässä vähän työpaikan vessassa välillä ja sitten taas ihan pokkana takaisin.

Toivottavasti saan ensi yönä nukuttua, viime yö oli sen suhteen aika huono. Hetihän se tietty vaikuttaa mielialaan, kun saa yön nukuttua. Väsyneenä on jotenkin niin herkillä.

Mä jotenkin odotan hirveästi taas jotain. En vain tiedä mitä. Tavallaan perjantaita, että olis se keikka jo ohi, tavallaan lauantaita, jolloin näen erään ihanan ystävän. Tavallaan taas mä odotan ensi viikon perjantaita, kun mennään miehen kanssa ulos, yhden mun kaveribändin keikalle, tavallaan ensi viikon lauantaita, kun vietetään ystäväporukan kanssa pitkästä aikaa Umpparibileitä ja mies tulee mukaan. Kesääkin mä odotan ja vaikka mitä. Elämän pitäis olla nyt ja tässä, mut mä vain odotan. Typerää.

Onneksi mä pääsin tänään sen verran ajoissa kotiin, että oon ehtinyt syödä ja pyöritän toista koneellista pyykkiä. Sain myös tiskattua, onneksi. Jotain sentään.

Kirjan pariin tästä, ja aikaisin nukkumaan (sen kun näkis).