Kolmessadas postaus
Huomasin, että tämä on 300. postaukseni tähän blogiin. Nyt pitäisi kyetä sanomaan jotain ylevää, hiukan juhlallista ja kenties jopa yhteevetomaisen kokoavaa. Paskanmarjat. Istun töissä ja tärisen.
Olo on epätodellinen. Kuin kaikki viikonlopun tapahtumat olisivat unta vain. Onneksi kirjoitin niistä tuoreeltaan jo eilen, muutoin voisin jopa uskoa, että kaikki on ollut vain oman mielikuvitukseni lentoa. Mies tuli samaan vuoroon kanssani ja minua melkein kiukuttaa hänen pokerinaamansa. Kuin mitään ei olisi tapahtunut.
(Ymmärrän kyllä, että meidän pitää salata kaikki, mutta ei se silti harmistumista estä.)
En ole ihan parhaimmillani tänään.
Olo on epätodellinen. Kuin kaikki viikonlopun tapahtumat olisivat unta vain. Onneksi kirjoitin niistä tuoreeltaan jo eilen, muutoin voisin jopa uskoa, että kaikki on ollut vain oman mielikuvitukseni lentoa. Mies tuli samaan vuoroon kanssani ja minua melkein kiukuttaa hänen pokerinaamansa. Kuin mitään ei olisi tapahtunut.
(Ymmärrän kyllä, että meidän pitää salata kaikki, mutta ei se silti harmistumista estä.)
En ole ihan parhaimmillani tänään.
posted by Lostis at 12:58 PM
4 Comments:
On varmasti inhottavaa tuijotella toista ja olla kuin kaikki olisi normaalisti. En tiedä mitä välillänne täsmälleen on tapahtunut, eikä sillä oikeastaan ole mitään väliä. Osaan kyllä silti kuvitella harmistuksesi.
Onnea nyt kuitenkin 300 rajapyykin rikkomisesta.
Kiitti, Feeniks.
Mä tarkoitin just tuota eilistä postaustani, ihania yhteisiä hetkiä yössä. Ja sitten töissä on pakko olla kuin ei oliskaan.
Huoh.
Blogisi on kyllä totaalisesti koukuttanut minut! Olen seurannut sydän syrjälläni tapahtumien kulkua haaveillen samalla omasta elämästä...
Kiitos, sinua on ilo lukea =)
Vau, Ahmatti! Ihana kommentti. Uskomatonta. Tuhannet kiitokset!
Post a Comment
<< Home