Hilpeää väsymystä

Iltavuoro tuntui tänään ikuisuuden pituiselta. Väsymys aiheutti sellaisia legendaarisia hysteriakikatuskohtauksia. Koko osasto nauroi mukana, kun meitsi pisteli menemään. Vedet silmissä nauroin niin, että vatsaan koski.

Mies heitti mut himaan autolla, käytiin samalla kaupassa. Sen palatessa autoonsa se vielä halasi mua ja suuteli. Kyseli illan suunnitelmista ja lupasi soittaa, jos lähtee jonnekin. Mä taidan kuitenkin pysyä kotona tänään, vaikka snadisti noi kaupungin valot taas kutsuu.

Huomenna vois yrittää tehdä täällä kotona jotain. Pyykkiä on kertynyt aivan liikaa, pölyelefantit kutittavat nenää ja keittiö on kaaos. Leffa- ja levypinot kaatuvat koko ajan lattialle, enkä saa laitettua niitä järjestykseen. Aion myös pitkästä aikaa laittaa oikeaa ruokaa. Ostin ranskankermassa marinoituja broilerinsuikaleita sekä parsa- ja kukkakaalia, aion laittaa ne basmatiriisin kera. Mmm.

Mitä ihmisen pitää tehdä, jotta se muistaa ostaa itselleen uudet kengännauhat?!