Sunnuntaiangstia, lauantaina.

Kädet tärisee. Olen juonut liikaa kahvia ja polttanut liikaa tupakkaa. Ikävöin. Mulla on iso ikävä Yömiehen kainaloon. Tahtoisin päästä lähelle. En tapaa häntä tänä viikonloppuna, hän on kriisinsä polttopisteessä tänään. Itkin eilen, kun luin sähköpostiaan, jossa hän kertoi kauniisti tuntevansa minut nyt paremmin ja haluavansa itkeä vuokseni, elämäni vuoksi.

Illalla tapasin Santerin kantapaikassani. Joimme parit oluet ja juttelimme. Santerin piti lähteä, oli menossa ystävänsä synttäribileisiin. Parin tekstarin jälkeen suunnistin toiseen kalliolaisbaariin, siellä tapasin Jaskan. Ystäväni, lyömäsoitintaiteilija J liittyi seuraamme. Yhtäkkiä paikalle pamahti myös kitaristisankari Jari. Pitkästä aikaa! Oli mukavaa istuskella ja jutella. Olin kuitenkin liian väsynyt ja ajatukseni harhailivat Yömieheen ja takaisin. Tulin kotiin, kun J ja kumppanit lähtivät Juttutupaan.

Päivät on sekaisin päässä, kun oli eilen vapaalla. On sunnuntaiangstia, lauantaina. Murr.