Muistojomotus

Työhön mennessä satuimme samaan hissiin, minä ja hän sekä harvemmin tapaamani kollega K. K loihe lausumahan ensin miehelle. "Vau. Sä näytät jotenkin... sä näytät jotenkin tosi hyvältä." Mies naurahti. K katsoi minuun. "Säkin... säkin näytät jotenkin ihan älyttömän hyvältä. Te siis molemmat... äh. Te vaan näytätte jotenkin ihan älyttömän hyviltä!" Mies katsoi minua ja minä häntä. Vähän nauratti. Molemmilla mustat nahkatakit, mustanharmaankirjavat huivit, siniset farkut ja sellainen kummallinen salaisuuden ja ihastumisen säteily.

Puoli työvuoroa sujui ihan kohtalaisesti, yksi totaalisen vittumainen keissi, jonka mä jouduin delegoimaan eteenpäin lähtiessäni tiimi- ja tuotepuolen palaveriin. Palaverissa räjähti hirveä päänsärky. Istuimme hämärässä huoneessa ja katsoimme kirkuvanräikeitä esittelyvideoita. Mä juoksin oksentamaan suoraan kokouksesta ja sain pomolta passituksen kotiin. Mä olen istunut pimeässä ja syönyt morfiinia kipuun. Enää se on pelkkä migreenin kaiku, muistojomotus.

On mentävä nukkumaan.