Taksi!
Olipa helvetillinen päivä töissä tänään. Hyvänen aika, miten mä vihaan sitä joskus, työtäni. Kahdeksan tuntia paskaa niskaan. Pitäis etsiä uusi duuni. Onks kellään ehdottaa jotain siistiä sisätyötä, missä ei tarvis puhua kenenkään kanssa?
Töitten jälkeen kävin kantapaikassa yhdellä oluella. Tulin kotiin, söin ja olen katsonut leffan. Yömies tekstailee, on ikävä sen syliin. Mutta en lähde sitä tapaamaan, yritän pysytellä tiukkana tässä. (Ei uskois miten vaikeaa se on! Iso osa minusta haluais vain tekstata "okei!" takaisin, hypätä farkkuihin ja karauttaa sen luokse taksilla.) En mä oikein osaa selittää itsellenikään kovin vakuuttavasti miksi en voi sitä tavata. Kyllä kai se liittyy siihen satuttamisen ja menettämisen pelkoon.
Mä olin ihan valmis menemään nukkumaan tuossa tunti sitten, mutta Yömiehen viestit saivat mut jotenkin sähköistymään. Nyt istun tässä täysin umpihereillä ja levottomana. Hittohemmetti.
Yritän väsyttää itseni lukeamalla tylsää kirjaa. Mahtavaa. Vai pitäiskö mun vain antaa periksi ja mennä?
Töitten jälkeen kävin kantapaikassa yhdellä oluella. Tulin kotiin, söin ja olen katsonut leffan. Yömies tekstailee, on ikävä sen syliin. Mutta en lähde sitä tapaamaan, yritän pysytellä tiukkana tässä. (Ei uskois miten vaikeaa se on! Iso osa minusta haluais vain tekstata "okei!" takaisin, hypätä farkkuihin ja karauttaa sen luokse taksilla.) En mä oikein osaa selittää itsellenikään kovin vakuuttavasti miksi en voi sitä tavata. Kyllä kai se liittyy siihen satuttamisen ja menettämisen pelkoon.
Mä olin ihan valmis menemään nukkumaan tuossa tunti sitten, mutta Yömiehen viestit saivat mut jotenkin sähköistymään. Nyt istun tässä täysin umpihereillä ja levottomana. Hittohemmetti.
Yritän väsyttää itseni lukeamalla tylsää kirjaa. Mahtavaa. Vai pitäiskö mun vain antaa periksi ja mennä?
posted by Lostis at 11:18 PM
5 Comments:
Taksista en osaa sanoa, mutta siistiä sisätyötä ilman turhia puheita voisi olla vaikka päiväkodin yökanslistin homma ;-)
Ai että mä tiedän ton juupas-eipäs tunteen, tee päätös, joka kunnioittaa sinua itseäsi.
Unia tai mu..uta kivaa.
Katili, sun sanat sai mut illalla ihan tosissaan miettimään tätä. Itseni kunnioittaminen on mulle ihan täysin vieras ajatus, todellakin. Mut mä tein niin kuin tuntui itseäni kohtaan oikealta ja jäin kotiin, luin kirjaa kolmeen asti aamulla ja aloin sitten nukkua.
Tuota kunnioittamista mun pitääkin kuule pohtia lujasti.
Mukavaa päivää, ystäväni!
Mä sanoin vaan koska itse olen nyt vasta alkanut sitä miettiä ja toteuttaa ja koko ajan paremmalta tuntuu. Olin todella hämmästynyt, että se itsensä kunnioitus olikin minussa, ei niissä toisissa, joista sitä etsin ja luotailin koko ikäni.
Nyt totuttelen ja maistelen asiaa, juuri nyt en muuta tee kuin seikkailen itseni kanssa. Pari entistä miestä on viime aikoina pommittanut, en vain ole enää suostunut tapaamaan, koska he aina tekivät minut surulliseksi ja pienemmäksi.
Ehkä joskus....kunhan ensin opettelen itseni.
On jotenkin kummallista ja jopa pelottavaa, kuinka lähellä meidän ajatusmaailmat on toisiaan. Pienemmäksi, sellaiseksi moni mut tekee, juuri noin minäkin sen olisin sanonut. Ja muista sitä haen, itseni hyväksyntää, vaikka sen olen toki tiedostanut jo iät ja ajat.
Hmm. Sielun sisaret.
Kyllä maailmassa varmaan joskus sattuu vaan niin, että kahdet aivot & sielut on samoilla asteikoilla, itsekin kyllä olen vähän hämmentynyt. Ei kai tämä nyt mikään Twilight Zone-juttu sentään ole. Eihän ??....iiiik ;-)
Ihkaihanaa laiskanraukeeta sunnuntaita sulle sielunsisko.
Post a Comment
<< Home