Vaikenen.

Yömies poistui juuri luotani. Vietimme siis jälleen yön yhdessä. Meillä oli hauskaa. Naurua, kosketuksia, höpötystä ja hihitystä, silitystä, paijausta, selkähierontaa, suudelmia, kaikkea.

Olen pienesti säpäleinä taas. Miten yksinäisyys nouseekin aina potenssiin sata, kun on jakanut hetken jonkun toisen kanssa? Teen sen silti vielä uudelleen, jos saan tilaisuuden.

Eilinen työpäivä oli kiva. Oli hiljaista, minä tein bo-hommia ja hihittelin omiani.

Vaikenen joksikin aikaa. On mietittävä asioita ja keskityttävä. Voikaa hyvin, erityisterveiset Poppylle: kiitos viestistäsi ja olen hengessä mukana!!!