Tunnelissa

Se, että on puhekiellossa, on näemmä vaikuttanut ihan tuonne sanojen syntysijoille saakka. Ei tahdo mitään tulla ulos tekstinäkään. Olen miettinyt bloggaustaukoa ja lopettamista ja jatkamista ja kaikkea. Kirjoitetussa sanassa väärinymmärrysten määrä on niin suuri, suurempi kuin jos tavattais ja jotain oikeasti juteltais.

Mä en halua, että kukaan tappaa sen perhosen mun sisältä. Blogeissa liikkuu paljon kansaa, jotka sanoo niin vahvasti, vaikka ei todellista tilannetta tiedä. Niin ne perhoset kuolee, ne tyrmätään Suuremmalla Totuudella, joka sylkäistään päälle ja jatketaan matkaa taas seuraavaan.

Mä tarvitsen vähän valoa. Olen niin pimeässä tunnelissa, etten näe edes omia käsiäni. Sen päätä ei näy, se jatkuu, on jatkunut jo vuosia. Mä tarvitsen ystävää, joka on lihaa ja verta, sellainen, jota voi koskettaa.

Mä en tiedä mitä teen. En tiedä myöskään mitä haluan. Olen hirvittävän ahdistunut juuri nyt.