Myrskyn edellä

Sunnuntai. Miten minä inhoankaan sunnuntaipäiviä.

Firmabänditreenit, ne järjestyksessään toiset ja viimeiset, menivät ihan hyvin. Biisien lopetukset on veemäisiä sovitettavia. Nyt kävi niin, että biisit loppuvat, jos loppuvat. Ohhoi. Mitäköhän tästäkin taas tulee... No toisaalta, hauskaa meillä tulee varmasti olemaan, se on selvää.

Olen niiskuttanut perjantaiyöstä saakka. Sinä yönä taisi olla pakkasta. Silloin en tuntenut kylmää, kun Yömiehen kanssa erotessa halasin ja suutelin, mutta ilmeisesti siellä oli melkoisen kylmä. Ainakin mulla on nyt nuha ja kurkku karheana.

Olisi mentävä suihkuun ja nukkumaan pikkuhiljaa. Mulla alkaa huomenna kuuden päivän työviikko, miten ihmeessä niitä jaksaa?! Olen jo valmiiksi aivan uuvukkeissa ja surumielinen. Homma ei ainakaan parane viikon edetessä.