Vielä perjantaista (kylläpä siitä riittää juttua!)
On kummallista, miten Yömies saa minut tuntemaan itseni naiseksi jälleen. Jopa kauniiksi. Hänellä on tapana kosketella kasvojani, silittää poskia ja ohimoita, antaa käden edetä hitaasti hiuksia pitkin selkään. Me tanssimme yöllä, hän piti minua lähellään ja minä olin hetken ajan joku ihan muu. Minä en haluaisi ihastua häneen yhtään, mutta turha on taistella tunnetta vastaan. Hän koskettaa minua kuin olisin jotakin ihmeellistä, kuin olisin hänelle arvokas. Hän ei koskaan kosketa minua tunkeilevasti, ei, vaan hellästi ja herkästi ja ihmetellen. Minä huomasin tungoksessa naurun ja metelin keskellä, kuinka hänen silmänsä kiinnittyivät kasvoihini eivätkä väistyneet koko iltana.
Hämmentyneitä tunteita on pieni pääni tulvillaan.
Mutta sananen myös duuniporukasta. Me vietimme iltaa Espoossa, meillä oli siellä varattuna saunakabinetti. Pelasimme pokeria, eräs meistä on ollut jakajana kasinolla ja hän opetti meille pokerin jaloa taitoa. Söimme hyvää ruokaa, minä join maltillisesti enkä tullut mitenkään erikoisen herkästi humalaan, joten pelkoni oli siltä osin onneksi turha. Muutamat tulivat humalaan, mutta kaikilla tuntui olevan todella hauskaa. Halailimme toisiamme ja totesimme moneen kertaan, että meillä on maailman parhaat työkaverit. Ninskin kanssa oli mahtavaa jutella pitkästä aikaa kunnolla. Andy hieroi hartioitani ja se tuntui tosi hyvältä. Uusi esimiehemme JS on huikea tyyppi. Puolen yön jälkeen matkustimme tilataksilla keskustaan. Pikku-Iggarista päädyimme Manalaan. Olin kotona viiden maissa, tänään varmaan uni maittaa!
Ninski katsoi vierestä, kun Yömies ja minä kohtasimme. Hän uskoutui myöhemmin mulle: "Miehen katseesta paistaa kilometrin päähän silkka rakkaus sinua kohtaan, teissä on uskomatonta rauhaa ja lämpöä, kun olette lähekkäin."
Pitänee järjestellä päätä tämä päivä. Aikamoisessa epäjärjestyksessä se tuommoisten kommenttien jälkeen onkin!
(Kaipaavat terveiseni lähetän Poppylle ja Vaniljasuklaalle, toivottavasti tavataan pian, vaikka eilen ei onnistuttukaan!)
Hämmentyneitä tunteita on pieni pääni tulvillaan.
Mutta sananen myös duuniporukasta. Me vietimme iltaa Espoossa, meillä oli siellä varattuna saunakabinetti. Pelasimme pokeria, eräs meistä on ollut jakajana kasinolla ja hän opetti meille pokerin jaloa taitoa. Söimme hyvää ruokaa, minä join maltillisesti enkä tullut mitenkään erikoisen herkästi humalaan, joten pelkoni oli siltä osin onneksi turha. Muutamat tulivat humalaan, mutta kaikilla tuntui olevan todella hauskaa. Halailimme toisiamme ja totesimme moneen kertaan, että meillä on maailman parhaat työkaverit. Ninskin kanssa oli mahtavaa jutella pitkästä aikaa kunnolla. Andy hieroi hartioitani ja se tuntui tosi hyvältä. Uusi esimiehemme JS on huikea tyyppi. Puolen yön jälkeen matkustimme tilataksilla keskustaan. Pikku-Iggarista päädyimme Manalaan. Olin kotona viiden maissa, tänään varmaan uni maittaa!
Ninski katsoi vierestä, kun Yömies ja minä kohtasimme. Hän uskoutui myöhemmin mulle: "Miehen katseesta paistaa kilometrin päähän silkka rakkaus sinua kohtaan, teissä on uskomatonta rauhaa ja lämpöä, kun olette lähekkäin."
Pitänee järjestellä päätä tämä päivä. Aikamoisessa epäjärjestyksessä se tuommoisten kommenttien jälkeen onkin!
(Kaipaavat terveiseni lähetän Poppylle ja Vaniljasuklaalle, toivottavasti tavataan pian, vaikka eilen ei onnistuttukaan!)
posted by Lostis at 2:09 PM
4 Comments:
Kyllähän me! Mutta mitn hieno ilta sinulla olikaan...ihanaa.
Niin minustakin, vaikkakin kovin hämmentävää... Mukavaa viikonlopun jatkoa, Poppy-muru!
Oi oi oi olipa mahtavaa, kiva lukea tätä postiasi, romantiikkaa aaah !
Onnea sulle onnistuneesta illasta ja varsinkin kohtaamisesta.
Kiitos Bipona-kulta! Olen koko päivän ollut aivan häkellyksissäni.
Uni painaa jo silmiä ja suunnittelenkin sänkyyn vetäytymistä. Jotenkaan ei silti malttaisi. Tekisi mieli nauttia tästä vapaapäivästä ihan viimeiseen sekuntiin asti.
Post a Comment
<< Home