Hajuja
Hajumuisti on ihmisen voimakkain aistimuisti, niin sanotaan. Mulla ei ole siitä epäilystäkään. Joka kerta, kun joku lääkäri paasaa mulle tupakoinnin lopettamisen autuaallisista vaikutuksista, hän mainitsee takuulla myös hajuaistin parantumisen. Siinä kohtaa minä alan useimmiten kirkua. Että jos vielä tarkemmalla hajuaistilla siunattais, niin narun kaulaani vetäisin.
Kävin tuossa olosuhteiden pakosta kaupassa. Siellä oli menossa tyypillinen kalliolainen hässäkkä. Vartija talutti kassalle miestä, joka oli piipahtanut eineshyllylle ja syönyt nälkäänsä roiskeläppäpitsoja ja maksalaatikkoa. Siis söi siinä hyllyn äärellä, vaikka aikomustakaan maksaa ostoksiaan. (Mitä ostoksia, eihän hän siis ostanut mitään!) Erehdyin sitten siinä kohdallaan hengittämään sisäänpäin.
Voi hyvänen aika sentään. Sääliksihän noita asunnottomia narkkidensoja käy, mutta se haju...! Kun ei ole ainakaan puoleen vuoteen käyty suihkussa, mutta Aholaidassa (RIP) on käyty pari kertaa suihkuttelemassa testereistä hajuja vaatteisiin.
* * *
Minulla on rapiat kymmenen vuotta nuorempi serkkupoika, jonka kummitäti äitini oli. Emme koskaan oikeastaan puhuneet äitini kuolemasta, poitsu oli tuolloin sen ikäinen, että ei puhunut varsinaisesti mistään. Vuosia äidin kuoleman jälkeen poika sitten avautui mulle kerran pienessä maistissa. Oli ollut ruokaostoksilla isossa tavaratalossa ja ohi oli kävellyt nainen, joka käytti äitini ns. tavaramerkkihajuvettä. Kertoi juosseensa itkien pois kaupasta, kun oli tajunnut ettei se ole Helena, se ei enää koskaan tule olemaan Helena.
(Mulla on tallella äidin viimeiseksi jäänyt vajaa parfyymipullo. Onhan se toki jo laimennut ja muuttunut, mutta minä ruiskautan sitä joskus ilmaan eteisessä, ihan vain koska kaipaan niin paljon.)
Kävin tuossa olosuhteiden pakosta kaupassa. Siellä oli menossa tyypillinen kalliolainen hässäkkä. Vartija talutti kassalle miestä, joka oli piipahtanut eineshyllylle ja syönyt nälkäänsä roiskeläppäpitsoja ja maksalaatikkoa. Siis söi siinä hyllyn äärellä, vaikka aikomustakaan maksaa ostoksiaan. (Mitä ostoksia, eihän hän siis ostanut mitään!) Erehdyin sitten siinä kohdallaan hengittämään sisäänpäin.
Voi hyvänen aika sentään. Sääliksihän noita asunnottomia narkkidensoja käy, mutta se haju...! Kun ei ole ainakaan puoleen vuoteen käyty suihkussa, mutta Aholaidassa (RIP) on käyty pari kertaa suihkuttelemassa testereistä hajuja vaatteisiin.
* * *
Minulla on rapiat kymmenen vuotta nuorempi serkkupoika, jonka kummitäti äitini oli. Emme koskaan oikeastaan puhuneet äitini kuolemasta, poitsu oli tuolloin sen ikäinen, että ei puhunut varsinaisesti mistään. Vuosia äidin kuoleman jälkeen poika sitten avautui mulle kerran pienessä maistissa. Oli ollut ruokaostoksilla isossa tavaratalossa ja ohi oli kävellyt nainen, joka käytti äitini ns. tavaramerkkihajuvettä. Kertoi juosseensa itkien pois kaupasta, kun oli tajunnut ettei se ole Helena, se ei enää koskaan tule olemaan Helena.
(Mulla on tallella äidin viimeiseksi jäänyt vajaa parfyymipullo. Onhan se toki jo laimennut ja muuttunut, mutta minä ruiskautan sitä joskus ilmaan eteisessä, ihan vain koska kaipaan niin paljon.)
5 Comments:
Hajut ovat kyllä hassuja. Journalisti on kaksi kertaa tuttavuutemme aikana kommentoinut, kun joku nainen käyttää samaa hajuvettä kuin minä, että ihan kuin olisin jossain lähellä, kun tuoksu leijuu ilmassa. Minä taas pahimpaan ikävääni käyn nuuskimassa kosmetiikkaosastolla tiettyä miesten merkkiä...
Samaa teen minäkin. Ja Menneisyyden mies käytti samaa kuin edesmennyt Rakkaani, joten siinä sitä ollaan...
Mahdoitko muuten Poppy koskaan saada tekstariani?
Voi miten ihanaa, että sulla on se äitisi tuoksu siellä. Mun lapsi sanoi, että se panee mun kuoltua mun tuhkat purkkiin ja sille purkille mun lukulasit, kirjan syliin ja koko homman mun lempinojatuoliin.
Ajatuksia sun äidille, hienon tyttären laitoit maailmaan.
Sain sen tekstarin, kiitos kamalasti!! Ensin en ehtinyt ja sitten en enää muistanut vastata siihen, anteeksi.
Ja kävi niin kuin toivotit, sain herätäkin hyvästä kainalosta enkä pelkästään nukahtaa siihen.
Kiitos Bipona, äiti olisi kanssasi samaa mieltä, hykerrellen mielissään. Äiti sanoisi: "hieno tytär se on, vähän kummallinen vain" ja virnistäisi suuret siniset silmät välkkyen.
Poppy, hyvä että tuli perille, minähän jo säikähdin, että mulla oli väärä numero ja joku tuiki tuntematon ihmettelee saamaansa viestiä... Hii.
Post a Comment
<< Home