Tyhjä ruutu
Tuijotan tyhjää ruutua. En saa sanoja tulemaan. Päässä pyörii miljoona ajatusta, mutta yksikään ei johda mihinkään eikä halua tulla ulos. Työpäivän kiireen keskellä kaipasin yhtäkkiä valtavasti kaikkea ja en mitään. Kaipaan kuolleita rakkaitani, äitiä ja miestä. Kaipaan paikkoja, joissa en ole koskaan ollut, poispääsyä tästä.
Kämppä on hävityksen kauhistus, ikkunarempan jäljiltä maalinhajuinen sellainen. En jaksa tänään, en kykene, vaikka pitäisi. Tuijotan vain tätä tyhjää ruutua.
Päätin käydä höyläämässä ne lääkkeet huomenna. Ei sillä ole enää väliä, että rahaa ei ole. Pelastusrengas, sitä minä tarvitsen keskellä tätä mustaa merta.
Kämppä on hävityksen kauhistus, ikkunarempan jäljiltä maalinhajuinen sellainen. En jaksa tänään, en kykene, vaikka pitäisi. Tuijotan vain tätä tyhjää ruutua.
Päätin käydä höyläämässä ne lääkkeet huomenna. Ei sillä ole enää väliä, että rahaa ei ole. Pelastusrengas, sitä minä tarvitsen keskellä tätä mustaa merta.
4 Comments:
Me olemme kaikki täällä. Me vedämme sinut pinnalle vaikka varpaista, jos uppoat. Muista se.
Virtuaalipelastusrenkaita todelliselle ihmiselle? On kai se niinkin.
Tuot elämääni iloa, Poppy. Kiitos!
Lukija taustalta ilmoittautuu. En osaa oikein muuta sanoa, kuin jaksuja sinulle!!!! (((((haliii)))))
Hei JohNanna! Uusi lukija, onpa hienoa! Lämmin tervehdykseni sinulle ja kiitos.
Post a Comment
<< Home