Alastomia rumpaleita aamuisin

Bipona, tuo rakas sielun sisareni, kirjoitteli aamuista. Minullakin on monta karmeaa aamutarinaa (mm. eräs johon liittyy pieni kylä Pohjanmaalla, neljä aikamiespoikaa, koskenkorvaa sekä kadonnut piilolinssi), mutta en halua ajatella niitä nyt. Ne ovat melko ahdistavaa tavaraa. Sen sijaan voisin jakaa kanssanne kummallisen yksityiskohdan elämästäni.

Minulla on jokin geneettinen, sisäänrakennettu taipumus herätä alastomien rumpaleiden vierestä. Ei vain kerran, ei vain kaksi vaan useasti on käynyt niin, että bileiden jälkeen herään joko kotoa tai jonkun muun kotoa tai jopa hotellista kaikki vaatteet päällä ja vierestäni löytyy alaston rumpalismies. Mulla on melkein kaikki entiset poikaystävätkin rumpaleita. Mikä lie tendenssi tämä?! Ja ikuinen mysteeri on se, minkä tähden ne rumpaliepelit tahtovat aina riisuutua seurassani.

Yhdessä vaiheessa halusin niin kovasti katkaista tämän kierteen, että aloin seurustella miehen kanssa, joka ei ollut missään tekemisissä musiikin kanssa. Huonostihan siinä kävi. Muutaman vuoden toivuttuani tapasin ja pähkärakastuin mieheen, joka oli kaikkea, mitä olin ikinä miehestä toivonut ja vielä enemmän. Rumpalismies, kuinkas muuten.

Kerran olen kyllä, vuosia vuosia sitten, ollut suhteessa basistin kanssa. Ei koskaan enää, sen vannon!