Eksynyt on tyly

Mä meinasin saada eilen paskahalvauksen ja räjäyttää lian pois tulikivenkatkuisella postauksella. Sain kuitenkin hillittyä itseni, mikä oikein onkin ja minulle sopivaa. Kerma kirjoitti eilen leikkimielisen haasteen, johon sisällytti myös meikäläisen vaatimattoman persoonan. Hän kehotti minua (muiden muassa) olemaan joskus edes tunnin ajattelematta vastakkaista sukupuolta tai kirjoittamaan edes yhden blogimerkinnän, jossa ei pohdita miehiä. Oikeasti raivostuin ihan tolkuttomasti. Kannattaisiko haastaa mukaan vasta sitten, kun on lukenut edes enemmän kuin kaksi blogimerkintää? Näin monta miesjuttua minä nimittäin löysin blogini etusivulta. Totta kyllä, olen kertonut jo kuolleesta rakkaastani sekä maininnut Menneisyyden Miehestä, mutta mitä sitten?! Minun elämäni ei todellakaan pyöri miesten ympärillä, olen ollut kuusi vuotta yksin ja sitä aion jatkaa hamaan hautaan saakka. Ja mitä helvettiä se sitä paitsi kenellekään kuuluu, vaikka pohtisinkin miehiä?!

Okei. Mä olen jo rauhoittunut. Sain ansaitsemani anteeksipyynnön ja se riittää tästä aiheesta nyt. Noin vastaisuuden varalle kerron kuitenkin, että jos juttuni ovat aivan helvetin tylsiä ja jankkaavat samaa, kannattaa mennä ihan muihin blogeihin. Mullakin on ihan sitä varten tuossa sivupalkissa tuommoinen linkkilista. Kukaan ei pakota lukemaan juuri tätä.

Yllättäen mä olen taas kerran sairaslomalla pari päivää. Kuume ja lihassärky vaivaavat. Vitutti ihan tosissaan, kun kävin meidän työpaikan terkkarilla ja se sanoi, että kun crp ei kohoa yhtään, mä olen kunnossa. Että mua ei pitäisi sattua mihinkään.

Ai helvetti, kun mulla olis haulikko.