Vesihiisi sihisi hississä

Mielialat ovat leikkineet hissiä tänään. Eilinen humoristisuus jäi jossain vaiheessa päivää kiukun jalkoihin. Töissä, missäs muuallakaan. Istuin paikallani, puhuin puhelimessa asiakkaan kanssa. Mun selän taakse parkkeerasi jotain kuusi ihmistä juttelemaan työasioista. Mä yritin kuulla mun asiakasta siellä luurissa, mutta nämä henkilöt selkäni takana puhuivat aika kovaa. Puhelun jälkeen ilmoitin sitten tylysti, että minä en halua olla parkkipaikalla töissä, menisivät muualle selvittelemään projektejaan, kun toinen puhuu siinä puhelimessa. Myöhemmin Poikapieni mainitsi, että perjantaina meidän seuraamme liittyvät myös Neiti sekä se ainoa kollega, joka koskaan on minusta puhunut paskaa selkäni takana. Suutuin, olisi voinut minultakin kysyä haluanko ne mukaan. En halua. Minä olen ollut Neidin seurassa, kun se kännää, ja kuka nyt oman haukkujansa kanssa haluaisi ulos lähteä. Taidan passata koko homman tai käydä tyylikkäästi yhdellä heidän seurassaan ja kipittää sitten kiireen vilkkaa jonnekin muualle.

Huomenna aloitan työt vasta klo 14. Tulen olemaan puolikuollut, kun viimein pääsen kotiin klo 22. Kuinka helvetissä mä saisin nukuttua ensi yönä?