Ei helpotusta

Ei, en saanut vieläkään nukuttua. Mikään ei ole inhottavampaa kuin olla kuolemanväsyneenä sängyssä ilman unen tuomaa helpotusta. Olen niin väsynyt, että päätä särkee ja ajatus ei kulje. Kuin olisi humalassa, siihenhän sitä voi verrata.

Mies Menneisyydestä pelasti viikkoni lainaamalla mulle viisi kymppiä. Emme ole olleet yhteyksissä pitkään aikaan, eilen lähetin tekstarin, kun huomasin tilin olevan taas kerran tyhjä viikkoa ennen tilipäivää. Viidellä kympillä ja lounareilla elän kuitenkin herroiksi tuon viikon.

Jos mä olisin järkevä, mä jäisin tänään pois töistä. Hankkiutuisin lääkäriin ja sitä kautta sairikselle, uupumuksen ja stressin vuoksi. Mutta mä menen sinne silti, töihin, vaikka eiliset uutiset organisaatiomuutoksista vielä korventavatkin kurkkua. En muuten tainnut kertoa eilen, että minua vainoava Pikkupomo sai myös siirron toisiin tehtäviin, hän ei ole enää lähin esimieheni, mikä ilolla todettakoon.

Tulee pitkiä ja huonosti jäsenneltyjä lauseita, kun aivojen tilalla on kolmisen kiloa pumpulia. Antakaa mun joskus nukkua.