Friday, September 09, 2005

Yhtä kysymysmerkkiä

Olen nukkunut ainakin viisi tuntia. Sain siis oven auki unien maailmaan. Tuntuu kuitenkin, ettei se ihan vielä riittänyt, toivottavasti ensi yönä lisää.

Andy soitti mulle illalla. Se oli lähtenyt töistä Poikapienen kanssa kaljalle, olivat istuneet melko pitkään. Andy livautti, että olivat jutelleet kovasti minusta. Hmm. Mitähän lie juorunneet. Andy olisi halunnut jatkaa iltaa vielä mun kanssa, mutta mä fiksusti kieltäydyin väsymykseen vedoten. Tää päivä olisi kauhea, jos mä olisin lähtenyt radalle eilen.

Sukelsin eilen työpaikkailmoitusten maailmaan ja huomasin yllätyksekseni etsiväni töitä kaikkialta muualta paitsi Helsingistä. Mistähän nyt tuulee. Mun levottomuuteni alkaa kasvaa taas aivan hullun lailla ja tekis mieli vaihtaa jälleen kerran asuinpaikkaa. Kaupunkia. Maata.

Pitäis yrittää olla tekemättä liian nopeita päätöksiä, kerrankin. Mä poltan aina sillat takanani ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Pidemmän päälle se ei ole kovin terveellistä. Kun ikää on kertynyt näinkin paljon niin tästä maasta alkavat loppua kaupungit, joihin lähteä.

On kovin epävarma olo. Mitä mun pitäis tehdä ton työpaikan suhteen, asuinpaikan suhteen? Mä en ole koskaan pysynyt yhdessä työpaikassa niin kauan, että oisin saanut viettää täyden kesäloman... Pitäiskö mun niellä tämä stressi ja tyytymättömyys asioiden tilaan ja vain pysyä tuolla? Onhan siellä kuitenkin parhaat työkaverit mitä koskaan missään. Helpottaisko tää, jos mä nukkuisin kunnolla? Ajattelisin vain positiivisia puolia mun duunissa?

2 Comments:

Anonymous Anonymous said...

Kyllä tuossakin ideaa on, että katsoisit toiselta kannalta nykyistä työpaikkaasi, joka ei ehkä kuitenkaan ole se kaikkein pahin. Tulee mieleen siltojen polttamishalustasi se, mitä Dr. Phil on sanonut rahapulasta, ettei rahapulaa korjata rahalla. En kehtaisi sinulle asiasta sanoa, jollen itse juuri olisi samanlainen "vaihtaja". Kaupungit ja työpaikat on käyty läpi, nyt olen pysähtynyt miettimään, mikä on sisällläni rempallaan, kun paraskaan ei kelpaa, mitä pelkään. Minusta sitä löytyikin kaupungin kokoinen kasa, jota tässä juuri yritetään lapioida kaatopaikalle. Olisiko mahdollista, että sinunkin kohdallasi voisi olla kyse muusta, kuin ikävistä työpaikoista ? Äläkä vain suutu, en tahdo pahoittaa mieltäsi millään lailla.

11:41 AM, September 09, 2005  
Blogger Lostis said...

Voi Bipona, rakas ystävä, enhän mä toki suutu. Sä olet täysin oikeassa, mun vaellushalu ja levottomuus syntyy ihan muista syistä kuin työpaikasta. Mun sisällä on ammottavan tyhjiä aukkoja, joita mä yritän lähtemisilläni täyttää. Mun elämässä ei ole ketään ihmistä, joka pysyisi. Ja sitä mä yritän korvata sillä, että vaihtaa aina paikkaa, löytyy uusia "väliaikaisia" ihmisiä. Mun rakkaat on kuolleet. Uusia en enää lähelleni päästä.

Ongelma lie pähkinänkuoressaan juuri tuossa.

9:11 PM, September 09, 2005  

Post a Comment

<< Home