Hedari
Menin nukkumaan puoli kahdelta. Heräsin puoli neljältä siihen, että minuun koski. Päähän koski, selkään koski, koko vasen puoli kroppaa tuntui olevan kuin tulessa. En saanut enää unta, makasin vain pimeässä ja podin kipua. Nousin sängystä vähän yli neljän, yritin venytellä niin kovin jumissa olevia, särkeviä hartioita.
En mennyt töihin. Olen istunut pimeässä ja päänsärky alkaa helpottaa. Onneksi.
Paleltaa kovasti.
Tänään yritän kuitenkin tehdä jotain oikein: aion syödä. Ruokaa. Syöminen on viime aikoina jäänyt väliin turhan usein. Se yhdistettynä univaikeuksiin ei ole oikein hyvä juttu. Kuluttaa, väsyttää. Jostain syystä en jaksa edes lukea. Lukeminen on mulle sillä lailla kausiluontoista, että välillä tulee breikki. Sen jälkeen ahminkin sitten aina kirjan päivässä. Oikein odotan jo breikin loppumista (vaikka se on vasta alkanut), sillä mulla on hyllyssä yli 1000-sivuinen lukematon teos. Saa syysiltoina käpertyä sohvalle villasukkineen ja uppoutua tarinaan. Suosikkipuuhaani!
Taidan ottaa viimeisen Clotamini ja yrittää levätä hetken. Kunpa nukahtaisin, unia näkemättä.
En mennyt töihin. Olen istunut pimeässä ja päänsärky alkaa helpottaa. Onneksi.
Paleltaa kovasti.
Tänään yritän kuitenkin tehdä jotain oikein: aion syödä. Ruokaa. Syöminen on viime aikoina jäänyt väliin turhan usein. Se yhdistettynä univaikeuksiin ei ole oikein hyvä juttu. Kuluttaa, väsyttää. Jostain syystä en jaksa edes lukea. Lukeminen on mulle sillä lailla kausiluontoista, että välillä tulee breikki. Sen jälkeen ahminkin sitten aina kirjan päivässä. Oikein odotan jo breikin loppumista (vaikka se on vasta alkanut), sillä mulla on hyllyssä yli 1000-sivuinen lukematon teos. Saa syysiltoina käpertyä sohvalle villasukkineen ja uppoutua tarinaan. Suosikkipuuhaani!
Taidan ottaa viimeisen Clotamini ja yrittää levätä hetken. Kunpa nukahtaisin, unia näkemättä.
posted by Lostis at 11:34 AM
3 Comments:
Mikähän viime yössä oli vikana, sama homma Rahikaisella täällä, täysin nukkumaton yö tuli siitä. En olis minäkään jaksanut mennä töihin, jos niitä olisi. Toi villasukat jalassa käpertyminen ja lukeminen on namia parhaimmasta päästä, oi elämää. Paitsi , jos on jotain parempaa, kuin sukat lämmittämässä.....
Oireet ovat aivan samat kuin minulla
lentsun iskiessä atraimensa lihaani.
Päähän koskee, joka paikkaan koskee.
Hartioihin koskee aivan erityisesti.
Kuumetta vain ei pukkaa, tropit ei auta.
Toivottavasti olo on jo parempi.
Missä teoksessa on yli tuhat sivua?
Eihän tuollaista tiiliskiveä uskaltaisi
edes sängyssä selällään lukea.
Ajattele jos ote kirjasta lipeäisi!
Sitten olisi vielä nenäkin kipeä.
Mitä lie, Bipona, täysikuuhommiako? Olen villasukkafani, syksyn ja talven paras asia ne ovat.
Velikulta, Stephen L. Carterin Suljettujen ovien takana on teoksen nimi. Ja huomasin liioitelleeni, opuksessa onkin "vain" 895 sivua... Heh. Sängyssä tuon kokoista kirjaa on kyllä hankala lukea, mutta harjoittelu tekee siinäkin mestarin!
Post a Comment
<< Home