Helpotus

Rasti seinään, ystävät, mä olen vihdoinkin nukkunut. Katupora aloitti seiskalta, mutta lopetti yllättäen melkein heti ja minä vajosin uneen. Mahtavaa. On melkein uudestisyntynyt olo. Tosi pää on vielä aika tokkurassa, kuten usein on, kun nukkuu oikein hyvin. Näin unta, jossa olin isoveljeni ja jonkun sen kaverin kanssa Irlannissa baarikierroksella. Omituista.

Viikko on mun ymmärtääkseni puolivälissä. Eli jotakuinkin voiton puolella ollaan. Sikäli mikäli mä tän illan päivystyksestä selviän. Monestihan sitä odottaa viikonloppua ihan kauheasti, mutta tällä viikolla mä olen suorastaan rukoillut sen tuloa. Vielä on siihen matkaa, mutta uskon selviäväni, viime yön unilla.

Huomenna on lisäksi palkkapäivä. Siitäkin olen iloinen. Saan maksaa mieltä jäytävän myöhässä olevan laskun sekä puoli tusinaa muuta ihan ajallaan. Lisäksi pääsen ostamaan apteekista lääkkeitä ja rasvoja. Iho alkaa jo kovasti reagoida syksyyn, nahat putoavat sekä selästä että käsivarsista. Atoopikon elämää. Kutina on niin kova, että haaveilen juustohöylästä, jolla voisi vedellä selästä lopun ihon irti...

Mä unohdin eilen ihan täysin tuon Mullan alla -sarjan. Mitähän siinä tapahtui?