Sattuu.
Ei kannata lopettaa masennuslääkkeiden syömistä ihan noin vain. Ihan vain tiedoksi tämä.
Olo ei ole hyvä. En ole saanut mitään aikaan tänään. Olen lähinnä tuijottanut seinää ja itkeskellyt.
Yömies lähetti umpiliikuttavan tekstarin, jossa kiitti välittämisestä. Se on kriisinsä keskellä, enkä mä voi auttaa sitä muulla tavalla kuin olemalla olemassa. Ja palauttamalla meidän suhteen sellaiseksi, mikä se oli aiemmin: ystävyydeksi. Ei enää fyysistä läheisyyttä, mä en voi eikä sekään. Mulla on vain kamala kaipuu sen lähelle, enkä tiedä pystynkö enää koskaan katsomaan häntä näkemättä häntä sellaisena kuin hän noina muutamina öinä oli. Kiihkeänä, hellänä, kauniit silmät tummenneina, hiukan hengästyneenä ja lämpimänä. Kun hän suuteli minua, se oli todellista, vaikuttavaa, pakahduttavaa.
Auh. Sattuu, jonnekin tuonne sisälle.
Olo ei ole hyvä. En ole saanut mitään aikaan tänään. Olen lähinnä tuijottanut seinää ja itkeskellyt.
Yömies lähetti umpiliikuttavan tekstarin, jossa kiitti välittämisestä. Se on kriisinsä keskellä, enkä mä voi auttaa sitä muulla tavalla kuin olemalla olemassa. Ja palauttamalla meidän suhteen sellaiseksi, mikä se oli aiemmin: ystävyydeksi. Ei enää fyysistä läheisyyttä, mä en voi eikä sekään. Mulla on vain kamala kaipuu sen lähelle, enkä tiedä pystynkö enää koskaan katsomaan häntä näkemättä häntä sellaisena kuin hän noina muutamina öinä oli. Kiihkeänä, hellänä, kauniit silmät tummenneina, hiukan hengästyneenä ja lämpimänä. Kun hän suuteli minua, se oli todellista, vaikuttavaa, pakahduttavaa.
Auh. Sattuu, jonnekin tuonne sisälle.
posted by Lostis at 8:04 PM
8 Comments:
Ei kannata, ei. Eikös elämä joskus tunnukin epäreilulta noiden rakkauksien kanssa ? Kaksi laivaa, kumpikin etsii satamaa, mutta merellä eivät voi kohdata. Hang on in there.
Kiitti, sisko. Mua pakahduttaa tää tunne.
If it's meant to be, it's meant to be. Vaikka pitäisi sitten odottaa vuosia. Ilmoittaudun ylpeänä eläväksi esimerkiksi. Älä luovu toivosta, muru.
Mä tiedätkö Poppy just ajattelin sinua, jonkinlaista telepatiaa lienee tämä. En mä luovu toivosta, ainakaan vapaaehtoisesti. Katellaan, eiks niin.
Halaus.
Tuo lääkityksen lopettaminen pelottaa minuakin. Aion jatkaa noiden pillereiden syömkistä niin kauan kun tiedän olevani selvillä vesillä ja vähitellen pienennän annosta.
Elämä osaa olla rakkauden suhteen epäreilu, mutta silti pitää aina yrittää. Kyllä se unelmien prinssi jostain ponnahtaa pinnalle, vaikkapa niistä aiemmista tuttavuuksista.
Ei todellakaan kannata lopettaa ihan seinään, vaan just vähitellen. Mä haen lääkkeet huomenna tai tiistaina, oli typerää olettaa, että pärjään ilmankin.
Ehkä mä olen jo osani rakkaudesta saanut. Ei voi tietää.
Sitä arvioi helposti omat voimansa väärin. Kerran olen sen virheen tehnyt, toista kertaa en.
Tuosta rakkaudesta. En sinuna huolehtisi siitä, oletko osasi saanut vai et. Sinunlaisillesi ihmisille - ainakin kirjoitustesi perusteella - löytyy aina joku, joka pitää huolen että sinulla on hyvä olla.
Tiedän. Hirvee lohduttelupuhe, mutta minkäs teet. On järjettömän empaattinen olo :)
Tiia, tääkin oli kyllä tahatonta, mutta luisui sitten typeräksi varmuudeksi omasta vahvuudesta... Mä haen ne tänään, I promise!
Feeniks, toi oli ihan järjettömän kauniisti sanottu, enkä mä tiedä onko se totta ollenkaan. Hyvä mieli tuli silti, kiitos.
Post a Comment
<< Home