Hanat auki

Olen saanut tiskattua ja nyt pyykit pyörivät koneessa. Ei ihan harakoille mene koko vapaapäivä. Vielä aion suunnistaa kauppaan ja kerätä samalla paperiroskat vietäväksi. Kumma miten sitä kertyy.

Mä haluaisin vielä jatkaa tuosta eilisestä aiheesta. (Kyllä huomaa, etten yleensä puhu Rakkaastani, nyt kun sain tavallaan hanat auki, juttua riittää vaikka kuinka.) Mä haluan korostaa, että en tosiaankaan kuvittele, että meidän yhteinen elämä olis ollut pelkkää ruusuilla tanssimista ja päättymätöntä ihanuutta. En mä sellaisia kuvittele, olen liian realistinen moisiin haaveisiin. Mä yritin vain sanoa, että me oltiin aika onnellisia ja taatusti viihdyimme toistemme kanssa. Mä rakastin häntä sillä tavalla, että olisin halunnut vanheta ja jakaa elämän hänen kanssaan. Muistan kaivaten niitä pieniä asioita, jotka tekivät hänestä niin rakkaan: kuinka hän otti minua kädestä aamulla, kun kuuli minun heränneen. Kuinka me käveltiin eräänä loppukesän yönä pitkin Västmannagatania ja mä näytin hänelle yhtä taloa, johon olin kovasti tykästynyt. Siinä talossa ei ollut juuri mitään erikoista, paitsi olohuoneiden erkkeri-ikkunat. Hän ymmärsi täysin ihastukseni. Kuinka me lauantaina käveltiin Söderiin, oluet väljähtyi tuopeissa kun me keskusteltiin elämän suurista kysymyksistä (kuten "mitä syödä tänään ruoaksi"). Kuinka mä hautasin nenäni aina hänen solisluunsa tienoille halatessa. Kuinka nauroimme kirjapinoja lattialla sängyn vieressä. Kuinka me pohdittiin pitkään mun aivojen kielenkääntöominaisuuksia, käännänkö mä tosiaan ruotsin ensin englanniksi ja sitten vasta suomeksi...

Vaan kaiken tämän jälkeen arvostan kovasti sitä, että kohdalleni sattui tuollainen rakkaus. Rakkaus, jota ilman olisin vain puolet itsestäni, suurta kokemusta vähemmän. Vaikka se päättyi liian aikaisin, en vaihtais mihinkään. En sitä tuskaakaan enkä ikävää, nyt mulla on takataskussani sekin kokemus.

On vaikea uskoa, että tulisi elämään vielä joku. Välillä toivon niin, välillä en. Mies Menneisyydestä taas on ihan eri juttu, senhän kaikki tajuaa. Ihmisen ikävää kainaloon ja fyysistä kosketusta. Muuhun en ollut valmis, eikä hänkään. Tosin hän ei taida olla sitä koskaan, kun taas minä toivoisin voivani olla.

Meni nyt vähän harhateille tämäkin postaus. Ehkä kerron seuraavassa postauksessa vain jotain tyhjänpäiväistä, kuten mitä ostin kaupasta tai kuinka monta levyä olen saanut listattua.