Thursday, July 21, 2005

...

Käyn ylikierroksilla. Yritän rauhoittua, mutta olen niin täynnä ajatuksia, etten pysty. Tahtoisin nukkua, mutta tuskin tänä yönä onnistun.

Olen matkustanut mielessäni edes takas omaa elämääni. Miettinyt kaikkia niitä helvetin huonoja päätöksiä, joita olen tehnyt. En kadu kuitenkaan mitään, tiedän, että jos olisin samassa tilanteessa uudelleen, en voisi tehdä mitään muuta. Katson taaksepäin ja vähän ihmettelen, minäkö se olin, kuka helvetti mä oikein olinkaan?

Kun mä menetin mun Rakkaan, mä muutuin. Tai maailma muuttui. Mä tulin siksi, joka olen nyt.

Ja tän kanssa mun pitää elää.

2 Comments:

Anonymous Anonymous said...

Voi sua, mutta mieti vaan, kunhan et jää sinne menneeseen, sä olet ihan hyvä ihmiseksi :-)

10:15 AM, July 22, 2005  
Anonymous Anonymous said...

Ikävää lukea, mutta saako kysyä, miten menetit rakkaasi?
Joskus sitä menettää ihmisiä mitä kummallisimmista syistä ja syille. Jotkut kuolevat, toiset lähtevät päihtymyksen perään ja jotkut..jotkut hylkää sinut ja ajattelee, että et ole "tarpeeksi" heille. Tarpeeksi mitä?

Toivottavasti en kuullosta kauhean kyyniseltä tai ymmärtämättömältä, mutta ajattelen itse, että vaikka rakastan miestäni, niin toinen meistä jättää. Tod näk. minä. Pelkään niin paljon sitä, mitä eniten toivon, eli yhdessä vanhenemista ja toisen kunnolla tuntemista, yhteyden saavuttamista.
Sitä pitää juosta karkuun!

Kuten Bipona jo sanoikin, menneestä täytyy nousta ylös, vaikka siellä kieriminen on kyllä ihanan surkeaa ja romanttistakin...minä kieriskelen exässäni enää kerran parissa viikossa. Pääni keksii mitä kummallisempia keinoja vakuuttaa hänet siitä, että kuulumme yhteen, vaikka emme tule toimeen edes ystävinä! Huh, miten raivostuttava sitä osaa itse välillä olla!
jaksele!
-minh-

12:46 PM, July 22, 2005  

Post a Comment

<< Home