Pimeä sunnuntai

Päivä on hurahtanut ohi ihan huomaamatta, kuten sunnuntaipäivillä on usein tapana. Valmistaudun henkisesti kuusipäiväiseen työviikkoon (lauantai on vapaata). Sunnuntain ylipitkän vuoron jälkeen työt jatkuu torstaille, sitten on pitkä vapaa.

Olen seurannut tiiviisti Ilosaarirockin verkkotoimituksen juttuja ja muistellut menneitä kesiä paikan päällä. Olen kerran (joskus vuonna miekka ja kitara) nähnyt yhden bändin Ilosaarirockin päälavalla, muutoin on tuo musiikillinen anti jäänyt. (Olen kyllä myös soittanut yhden keikan Ilosaaren päälavalla, mutta sitä ei kai lasketa?) Oli aina niin kiire työn puolesta, että ei ehtinyt bändejä bongailla. Se ei koskaan harmittanut, sillä mikään ei ole ollut kauheampaa ja samalla ihanampaa kuin olla duunissa maailman leppoisimmilla festareilla. Kauheus johtui aina siitä, ettei ehtinyt nukkua kuin korkeintaan kaksi tuntia koko viikonlopun aikana. Ihanuutta oli kaikki muu.

Helsinki on harmaa, mutta vieläkään ei sada. Toivoisin sadetta, raikastuisi vähän tämä siitepölyinen ilma.

Miten voi kämpästä palaa hullu määrä lamppuja yhtä aikaa?! Kävin ostamassa kaupasta neljä uutta lamppua, mutta on liian hämärää ruveta niitä nyt laittamaan. Eteisen lampun vaihto on hankalaa, pitäisi olla kolme kättä: yksi, joka irrottaisi kuvun ruuvit, toinen, joka pitäisi kiinni kuvusta ja kolmas, joka hoitaisi sen varsinaisen lampunvaihdon...

Köllötän siis pimeässä. Pimeys on aina pukenut minua hyvin.