Aamuhaikeaa

Heräsin vasta (rasti seinään) kellon soittoon. Kovasti näin unia, mutta en muista mitään, johtuen juuri tuosta herätyksestä. Jos heräilee itsekseen, muistaa unet paremmin. Olin kyllä täysin sekaisin, kun mut niin väkivaltaisesti kiskottiin ulos unen syvistä vesistä.

Eilen monikin asia sai mut ajattelemaan Menneisyyden Miestä ja niitä ikuisuushetkiä. Ikuisuushetki on siis se semmoinen, kun yhtäkkiä tajuaa kaiken olevan niin upeaa, että haluaa sen ikuisesti muistaa. Joen rannalla kävely, matkalla terassille tapaamaan ystäviä, menneellä kesälomallani oli just sellainen. Kuinka pysäytin hänet hetkeksi ennen seuraan saapumista, kiitin hienosta päivästä, hän otti mut kainaloonsa ja rutisti pienen ikuisuuden verran.

On ikävä.

Vaan yritän päästää irti ja elää arkea. Arkea, jossa kukaan ei silitä hiuksiani yöllä.