Huohotusta ja mutinaa

No juu. Nukuinhan mä sitten. Kokonaiset kaksi tuntia. Ja näin unta äitivainaasta. Lopun yötä yskin ja hyperventiloin. En mene tänään töihin, ei tässä ole mitään järkeä. Tenutan tuota lääkettä ja olen vaaraksi yhteiskunnalle. Tai jotain.

Taas on sellainen fiilis, että pää poikki vaan, ei tästä muuten selviä.

Toi astma on siitä jännä, että sen aina unohtaa, kun se ei vaivaa. Mulla se ei yleensä vaivaa. Nyt kun iski tämmöinen vaikeampi kausi, sitä tajuaa, kuinka upeaa hengittäminen on. Siis silloin, kun sitä pystyy tekemään. Nyt kun ei, on tosi raskas olo.

Jatkan siis huohottamista. Hyvää tiistaipäivää.