Sunnuntaiangstia

Taas vaihteeksi sellainen päivä, etten ole saanut mitään aikaan. Harmittaa. Olen vain lukenut ja kuunnellut levyjä. Olisi pitänyt imuroida ja käydä läpi vinoja pinoja. Lehtiä, laskuja, nuotteja, kirjoja ja levyjä on pöydillä ahdistavan korkeat kasat.

Tilipäivään on kaksi viikkoa ja mulla on tili jo miinuksella. Lomareissulla tuli höylättyä korttia ja huolettomasti sittenkin. Onneksi on lounasseteleitä, niillä saa K-kaupoista ruokaa...

Mistä tää väsymys ja aikaansaamattomuus oikein juontaa? Onko se vain osa masennusta? Miksen osaa nauttia mistään muusta kuin musiikista?

Mulla on taas oma antisosiaalisuuskauteni. En jaksa tavata ihmisiä, en halua, että kukaan tulee mun luona käymään. Pidän puhelinta kiinni, ettei tarvitse selitellä kenellekään, joka kenties haluaisi tavata. Jälkikäteen on sitten aina helppoa todeta, että "ai, mulla oli unohtunut puhelin kiinni."

Seuraavaan viikonloppuun on viisi yötä aikaa.

Päivän biisi: Nina Rochelle / Rött ljus