Syliä vailla

Tänä yönä ei uni tunnu armahtavan. Mä palelen liikaa, ajattelen liikaa, ikävöin liikaa.

En saanut koko päivänä mitään aikaan ja se harmittaa. Huomisen kanssa käy samoin, sen tiedän jo valmiiksi. Tosin huomenna siihen on syynsäkin: pitää lähteä ulos ovesta. Olen sopinut meneväni Ninskin kanssa leffaan. Ennen sitä tai sen jälkeen tahdon pyöriä Anttilan ale-dvd-laareissa ja kirjakaupoissa. Ei mulla varaa olisi mihinkään, mutta menen katselemaan kuitenkin.

Elämäni omituisin kriisi, joka alkoi Turussa, ei tunnu saavuttavan päätepistettään sitten millään. Pää on liian pieni kaikille ajatuksille ja tunteille, joita siellä tällä hetkellä on. Kunpa voisinkin kertoa niistä edes täällä, mutta valitettavasti en ole enää tarpeeksi anonyymi. Monet tietävät ja tunnistavat minut jo.

Mua väsyttää, väsyttää niin kovasti. Oispa lämmin syli, johon voisi painautua.