Haikeaa ja vaikeaa

Eilinen työpäivä oli omituinen. Meillä ei ollut koko aikaa hirveän kiire, vaan välillä ehdimme vähän höpötellä ja naureskella. Töitten jälkeen mies heitti mut kotiin ja tuli itsekin mukaani. Joimme kahvia ja luimme, makoilimme pari tuntia sängyllä. Illalla menin sitten tapaamaan ystäviä, joita en ole tavannut aikoihin. Meillä oli mukavaa, vaihdoimme kuulumisia ja haukottelimme kuorossa. Mieskin liittyi seuraamme, viihdyimme baarissa valomerkkiin asti. Kävimme vielä drinkeillä ystävien kotona, silitimme kissoja ja humalluimme. Tulimme kotiin, mies ja minä, kuuntelimme vielä musiikkia ja söpöstelimme lattialla istuskellen. Miehen kainaloon oli ihanaa käpertyä nukkumaan, nukuimme pitkään ja aamulla kuuntelimme yhden elokuvan (Kyllä! Kuuntelimme vain! Emme vilkaisseetkaan koko elokuvaa, mutta osasimme dialogin ulkoa ja toistelimme fraaseja leffan päälle.), suihkun jälkeen lämmitin tekemäni hurmaavan kanaruoan, söimme ja sitten mies lähti taholleen äänestämään. Minä kävin myös antamassa ääneni sekä kaupassa. Olo on väsynyt ja jälleen haikea. Minusta tuntui taas miehen lähtiessä, että tämä voi olla viimeinen kerta, mikä tahansa yö voi olla viimeisemme yhdessä. Tosin sovimme jo, että menen huomenna miehen luo yöksi, tiistaina menemme nimittäin molemmat iltavuoroon.

Tiia oli haastanut minut meemeilemään, mutta juuri nyt olen liian väsynyt osallistuakseni. Ehkä huomenna tai tiistaina.

Huomenna menen aamuvuoroon ja toivon todella, että saan nukuttua ensi yönä. Toivon myös, että jaksan työssä vielä tämän huomenna alkavan viikon. Sitten pääsen talvilomalle, viikko siunattua rauhaa.