Weird habits of mine
Minut haastoivat tähän meemiin mukaan Tiia, Feeniks ja Noone. Kiitos siitä ja anteeks, etten ole meemeihin hirveän tykästynyt. Omituisia tapoja pitäisi siis listata viisi kappaletta. Hmm. Meikäläisessä piisaa omituisuuksia pienen kylänkin tarpeisiin, joten ei pitäis olla vaikeaa löytää viittä...
1. Omituiset asennot. Tän saman oon lukenut monesta blogista, mutta on pakko mainita omallakin kohdalla. Mä en esimerkiks koskaan istu sillain traditionaalisesti tuolilla, että jalat menis niin kuin lattialle. Ehei. Mun toinen jalka on koukussa mun alla ja toinen sojottaa sitten toiseen suuntaan kenollaan. Lattialla istun aina kun mahdollista, en esimerkiks sohvalla. Laskeudun polvilleni ja heitän etunojaan kyynärpäiden varaan, jos luen lehteä. Näitähän piisaa.
2. Peitän kasvoni, kun menen nukkumaan. Tätä mä tein jo vauvana. Äiti on kertonut. Ihan pienenä lapsena mulla oli sellainen harsoliina, jonka asettelin hyvin siististi kasvoille mennessäni nukkumaan. Nykyään, jos nukun jonkun ihmisen kanssa, mä piilota kasvot kämmeniin.
3. Luen kirjaa pestessäni hampaita. Aamuin illoin!
4. Hypistelen jatkuvasti peukalolla vasenta nimetöntä sormeani siitä kohtaa, missä aikaisemmin oli vuosien ajan kihlasormukseni. Tästä pääsee ehkä joskus eroon? Tosin tuo nimetön on muutenkin outo: esiintymislavalla otetuista kuvista olen huomannut, että vasen nimetön sojottaa aina eri suuntaan kuin muut sormet.
5. Ostan leipää kaupasta, vaikka en syö sitä. (Jatkuvasti sitten heitän leipää roskikseen. Todella järkevää, vai mitä.)
En jatka haasteella, sillä tämä on jo kiertänyt joka paikassa.
Päivän muihin tapahtumiin: Heräilin miehen kainalossa, söimme aamiaista, ajoimme töihin. Töistä lähdinkin sitten taksilla Marian sairaalan päivystykseen. Eka, joka arvaa miksi, saa palkinnon. Taikka sitten ei. Virtuaalisen hatunnoston nyt ainakin.
1. Omituiset asennot. Tän saman oon lukenut monesta blogista, mutta on pakko mainita omallakin kohdalla. Mä en esimerkiks koskaan istu sillain traditionaalisesti tuolilla, että jalat menis niin kuin lattialle. Ehei. Mun toinen jalka on koukussa mun alla ja toinen sojottaa sitten toiseen suuntaan kenollaan. Lattialla istun aina kun mahdollista, en esimerkiks sohvalla. Laskeudun polvilleni ja heitän etunojaan kyynärpäiden varaan, jos luen lehteä. Näitähän piisaa.
2. Peitän kasvoni, kun menen nukkumaan. Tätä mä tein jo vauvana. Äiti on kertonut. Ihan pienenä lapsena mulla oli sellainen harsoliina, jonka asettelin hyvin siististi kasvoille mennessäni nukkumaan. Nykyään, jos nukun jonkun ihmisen kanssa, mä piilota kasvot kämmeniin.
3. Luen kirjaa pestessäni hampaita. Aamuin illoin!
4. Hypistelen jatkuvasti peukalolla vasenta nimetöntä sormeani siitä kohtaa, missä aikaisemmin oli vuosien ajan kihlasormukseni. Tästä pääsee ehkä joskus eroon? Tosin tuo nimetön on muutenkin outo: esiintymislavalla otetuista kuvista olen huomannut, että vasen nimetön sojottaa aina eri suuntaan kuin muut sormet.
5. Ostan leipää kaupasta, vaikka en syö sitä. (Jatkuvasti sitten heitän leipää roskikseen. Todella järkevää, vai mitä.)
En jatka haasteella, sillä tämä on jo kiertänyt joka paikassa.
Päivän muihin tapahtumiin: Heräilin miehen kainalossa, söimme aamiaista, ajoimme töihin. Töistä lähdinkin sitten taksilla Marian sairaalan päivystykseen. Eka, joka arvaa miksi, saa palkinnon. Taikka sitten ei. Virtuaalisen hatunnoston nyt ainakin.
posted by Lostis at 10:05 PM
6 Comments:
Hmmm. Kilpailuhulluna pakko osallistua tähänkin arvauskisaan. Eli näin sen täytyi mennä:
Mies toi töissä Sinulle mukillisen höyryävän kuumaa kahvia ja juuri, kun hän oli ojentamassa mukia Sinulle, hän kompastui lattialla olleeseen laukkuusi, mutta kaikeksi onneksi kuuma kahvi ei läikkynyt mukista, ja hetkistä myöhemmin, kun olit juuri hörppäämässä kahvia, joku työkaveri tönäisi tuoliasi takaapäin niin, että kahvimuki olisi voinut kolahtaa kipeästi vasten suutasi ja hampaasi olisi saattanut rikkoa kupin, jolloin säröt olisivat voineet tehdä haavoja suuhusi, mutta mitään pahempaa ei tapahtunut ennen kuin olit päivän päätteeksi viemässä mukia keittiöön, ja joku avasi vauhdilla vessan oven suoraan sinun eteesi, ja siinä olisi voinut käydä tosi pahasti, mutta vikkelänä tyttönä ehdit alta pois ja kuvittelit päivän jo päätyneen pulkkaan ilman isompia vaurioita, kunnes mukia tiskialtaaseen laittaessasi peukalosi osui altaassa pystyssä törröttävään veitseen ja viilsi ikävän haavan peukaloon. Vasen peukalo, kolme tikkiä.
Mieletöntä, Noone, että sä arvasitkin!
No ei. Ihan.
Höh. :{
No, aina ei voi voittaa. Ainakin minä yritin. :P
Toivottavasti oikea vastaus ei sentään ole mitään pahempaa kuin kolme tikkiä.
Nääh, ei mitään vakavaa, Noone-muru, kivuliasta kumminkin.
Hyvä, ettei mitään vakavampaa! Tosin tiedän, miten kipeä voi häntäluu olla tuolilta putoamisen jälkeen, vaikkei luu olisi murtunutkaan. Viisasta oli kuitenkin käydä tarkistuttamassa se ensiavussa. :D
Ja Cistalle lähtee siis hatunnostoa ja muuta papukaijamerkkiä. Virtsatietulehdushan se.
Post a Comment
<< Home