Päänsisäinen tivoli ja kotiinpaluu
Olen palannut. Itse asiassa palasin jo eilen, nyt olen nukkunut törkeän pitkään ja olen päänsärkyinen kaikesta nukkumisesta ja ajattelemisesta.
Jouduin Turussa muutaman perimmäisen kysymyksen äärelle ja olen miettinyt pääni puhki tätä kummallista elämääni ja ihmisiä. Oli mahtavaa nähdä ystäviä, todella, voisin itkeä onnesta kun pääsin pitkästä aikaa istumaan Bristoliin Arin ja Jyrkin sekä muutaman muun kanssa. Klubilla törmäsin yllätyksellisesti serkkupoikiin, jotka riemuissaan taluttelivat minua ympäriinsä ja esittelivät ylpeinä ystävilleen. Yövyin Jyrkin sohvalla ja sunnuntaina tapasin lillasysterin. Kävimme syömässä sekä ihailemassa tätini ja hänen perheensä tulevaa asuntoa, johon muuttavat ensi viikonloppuna. Unelmien koti: päätyasunto vuonna 1932 rakennetussa puutalossa, toimivaa kaakeliuunia olohuoneessa ja riemastuttavia vanhan talon salakomeroita vintillä ja portaiden alla. Hyppäsin illalla dösään ja tulin himaan.
Pääni sisällä on varsinainen tivoli taikka sirkus tällä hetkellä. Olen hirvittävän epävarma, mitä helvettiä minun oikein pitää tehdä, jotta saan asiat edes jonkinlaiseen järjestykseen?
Elämälle kiitos olen koko viikon talvilomalla. En tahtoisi palata töihin ikinä. Tekee mieleni kadota, painua maan alle.
Ehkä jonain vuonna helpottaa.
Jouduin Turussa muutaman perimmäisen kysymyksen äärelle ja olen miettinyt pääni puhki tätä kummallista elämääni ja ihmisiä. Oli mahtavaa nähdä ystäviä, todella, voisin itkeä onnesta kun pääsin pitkästä aikaa istumaan Bristoliin Arin ja Jyrkin sekä muutaman muun kanssa. Klubilla törmäsin yllätyksellisesti serkkupoikiin, jotka riemuissaan taluttelivat minua ympäriinsä ja esittelivät ylpeinä ystävilleen. Yövyin Jyrkin sohvalla ja sunnuntaina tapasin lillasysterin. Kävimme syömässä sekä ihailemassa tätini ja hänen perheensä tulevaa asuntoa, johon muuttavat ensi viikonloppuna. Unelmien koti: päätyasunto vuonna 1932 rakennetussa puutalossa, toimivaa kaakeliuunia olohuoneessa ja riemastuttavia vanhan talon salakomeroita vintillä ja portaiden alla. Hyppäsin illalla dösään ja tulin himaan.
Pääni sisällä on varsinainen tivoli taikka sirkus tällä hetkellä. Olen hirvittävän epävarma, mitä helvettiä minun oikein pitää tehdä, jotta saan asiat edes jonkinlaiseen järjestykseen?
Elämälle kiitos olen koko viikon talvilomalla. En tahtoisi palata töihin ikinä. Tekee mieleni kadota, painua maan alle.
Ehkä jonain vuonna helpottaa.
posted by Lostis at 1:06 PM
2 Comments:
Ähym - itse kypsyin myös aikanaan Hesan hullunmyllyyn ja hulluihin. Muutimme Turkuun, viihdyimme ja paranimme onnellisiksi ihmisiksi. Ystävien ja läheisten seurassa on hyvä olla - auttaa kaikkien eloa.
Kiitos kommentistasi, Anonyymi. Minä olen myös asunut Turussa muutamaankin eri otteeseen, mutta valitettavasti en löytänyt sieltä töitä, joten oli pakko palata Helsinkiin. Muuttaisin takaisin, jos olisi töitä siellä päin.
Post a Comment
<< Home