Lopun alkua

On se niin helvetin väärin vaan, kuulkaa, että jo torstaina alkaa ahdistaa tulevan maanantain työvuoro. Kyllä, loma lähenee loppuaan ja nyt jo olen aivan rikki. Ei hyvältä vaikuta.

Oli ihanaa nähdä mies eilen. Hän laittoi tekstarin lähikaupastani: "tule tänne." Ostimme vähän ruokaa ja ajoimme hänen kotiinsa. Vietimme iltaa höpötellen ja menimme nukkumaan. Mies nukkui, minä en. Jostain syystä ahdisti taas niin suunnattomasti kaikki, etten vain yksinkertaisesti saanut unta.

Ns. suhteemme on heittänyt jossain vaiheessa häränpyllyä ja nyt mies on pystyttänyt ympärilleen muurin, jonka läpi en tahdo päästä. Itse olin omat varaukseni viskonut romukoppaan, pitkän harkinnan jälkeen. Kaikki tämä kertoo juuri siitä, että emme ole valmiita, kumpikaan meistä, minkäänlaiseen oikeaan suhteeseen, sitoutumiseen. (Ja vaikka minä tiesin sen, silti se sattuu.)

Aamulla sain kyydin kotiin, en tiedä koska tapaamme.

Mun pitäisi lähteä ovesta ulos, käydä Hakaniemessä hoitamassa asioita ja kenties kaupassakin, mutta mä olen jotenkin ihan lamaantunut ja jähmettynyt. Tekisi mieli mennä nukkumaan.