Jääkaapissa

Viime yö oli kyllä varsinainen tuskien taival taas. Aamulla mieli kirkastui, kun sain mieheltä maailman suloisimman viestin. Olen ollut hereillä seitsemästä saakka nukahdettuani viimein joskus neljän maissa. Mahtavaa.

Pesukone pyörittää pyykkejä ja jossain vaiheessa matkustan keskustaan katselemaan leffoja ja levyjä ja kenties piipahdan myös kirppareilla vilkuilemassa vaatteita. Leffaan klo 16.45, jonka jälkeen kotiin syömään. Ohjelmaa siis piisaa, ihan mukavaakin sellaista.

Mies lähtee tänään käymään Jyväskylässä. Palailee sieltä huomenissa ja toivon hartaasti, että tapaamme sitten. On niin ikävä.

Postimerkin kokoinen kämppäni on kylmä kuin jääkaappi. Sormet kohmeessa yritän kirjoittaa tässä. Mulla on sellaisia valkoisia puuvillasormikkaita... Pitäisköhän sellaiset laittaa käteen. Naparetkeilijän harjoitusleiri.