Työpaikan vaihdosta

Kiitos kaikille ihanille kommentoijille, jotka edellisen postaukseni alle viisauksiaan jakoivat. En viitsinyt sinne kommenttilaatikkoon tätä keskustelua jatkaa, koska aiheesta on mulla niin paljon sanottavaa.

Työpaikan vaihto olisi aiheellista, se on totta. Mutta. Tässä on sellainen mutta, että mä en halua vaihtaa ojasta allikkoon. Eli mä käyn kyllä päivittäin katsomassa avoimet työpaikat ihan jokaisella mahdollisella sivustolla, mutta mun koulutuksella ja työhistorialla on tosi vaikeaa saada mitään muuta kuin samanlaisia paskahommia. Mun CV on nyt jo neljän kilometrin mittainen, pelkkiä pätkähommia koko ikäni tehnyt. Tässä nykyisessä mä olen ollut nyt reilun vuoden, taitaa olla pisin yhtäjaksoinen duuni mulla. Mulla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia vain jättäytyä pois töistä ja odottaa, kunnes löytyy jotain sopivaa ja kuten sanottua, tuo ojasta allikkoon -teema ei houkuttele. Mä olen kyllä silmä tarkkana ja heti kun löytyy jotain kiinnostavaa, mä laitan hakemuksen. Mä olen töissä nyt valtavan isossa konsernissa, jossa olis kiinnostavampia firmoja tukuittain, siksi aion laittaa vielä tällä viikolla hakemuksen konsernin sisäiseen kiertoon.

Mä olen tuhat kertaa sanonut sen täällä, mutta kertaushan on tunnetusti opintojen äiti: nykyisessä duunipaikassa on parhaat työkaverit, mitä mulla koskaan on missään ollut. Enää se ei riitä, mutta helpottaa kummasti.

Mies aavisti taas ennen kuin mitään ehdin tänään sanoa, että olen onnistunut jumiuttamaan vasemman hartian kaikki lihakset niin, että särky on ihan järkyttävä. Se tuli luokse, alkoi varovasti lämmittää ja hieroa mun olkapäätä ja niskaa, tuntui ihan taivaalliselta. Mullahan on se tunnin hierontalahjakortti, jonka häneltä sain, nyt kun vielä sais johonkin päivään mahtumaan kyseisen tunnin...

Kyllä nää iltavuorot vie mehut ihmispolosta. Menen kuumaan suihkuun miettimään kuka olen.