Olla vaan

Mä jäin tänään kotiin. Pääni ja muun maailman välissä on superlonia. Olen jäässä ja väsynyt. Kuten eilenkin, mun silmissä on selittämättömät kyyneleet.

Olen saanut kivoja sähköposteja hyviltä ihmisiltä. Ne ilahduttavat. On mukavaa tietää, että kaiken tämän kaaoksen keskellä mulla on ystäviä. Vaikka ovat kaukana enkä heitä juuri tapaa, ovat he olemassa.

Yritän pysyä kasassa. Pidän päästäni kiinni kaksi käsin, jotta se ei repeä. Tekisi mieli oksentaa. Loputtomasti.

Kuuntelen kovaa rockia kuulokkeilla. Yritän uppoutua siihen. En onnistu. Silmien takana on liikaa, taidan olla aika hukassa.

Mä pärjään, mutta mun pitää joskus olla vaan.