Kirjoja ja kissoja

Kiitos kaikille edellistä postausta kommentoineille. Kommenttejanne piti oikein miettiä tovi jos toinenkin. Varsinkin Marjutin sanat pistivät miettimään: pitäisikö mun suoda itselleni inhimillisiä heikkouksia? Naurettava kysymys, mutta ei mulle mitenkään itsestäänselvää.

Mulla oli huono päivä. Mä istuin koko päivän kyyneleet silmissä töissä. Mun teki niin helvetisti vain mieli lähteä kotiin itkemään. Mun lähin esimies ehkä huomasi sen. Se tietää, että mä sairastan masennusta, enkä ole voinut kovin hyvin nyt. Mua lohduttaa se jotenkin, että se tietää ja ymmärtää sen. Ettei se kelaa niitä tyypillisiä työnvieroksumisjuttuja.

Mä en ole ihan vakuuttunut siitä, pystynkö mä menemään sinne huomenna. Päätä särkee, kun on koko päivän pidätellyt itkua. Ehkä mun pitää nukkua.

Mä puhuin tänään puoli tuntia Arin kanssa. Mä tapaan sen näillä näkymin tammikuussa, jipii!

Kävin hakemassa lisää kirjoja postista. Nyt piisaa hetkeksi luettavaa! Yhteensä yksitoista lukematonta kirjaa. Mmm. Joulun vapaapäivät menee niiden seurassa kivasti. Ja mä menen ystävieni P:n ja S:n kissoja hoitamaan jouluksi. Joulupäivän olen töissä, mutta muutoin vapaalla. Kissoja ja kirjoja, toivottavasti niiden avulla selviän taas yhdestä yksinäisestä joulusta.