Millainen ihminen minä oikein olen?
Hän käyttää minua hyväkseen. Koska olen läsnä ja lähellä. Minua on helppo käyttää hyväkseen, kun on löytänyt oikean tavan päästä lähelle: hellyyden. Yksinkertaisuudessaan yllättävää.
Millaisen ihmisen se tekee minusta? Että minä tiedän hänen käyttävän minua hyväkseen ja annan sen silti tapahtua? Että minä kaipaan häntä heti, kun hän poistuu viereltäni?
Kuinka helvetin yksinäinen täytyy ihmisen olla, että suostuu tällaiseen? Kuinka suuri on oltava läheisyydenkaipuun, että ihminen nauttii hyväksikäyttäjän kosketuksesta???
Millaisen ihmisen se tekee minusta? Että minä tiedän hänen käyttävän minua hyväkseen ja annan sen silti tapahtua? Että minä kaipaan häntä heti, kun hän poistuu viereltäni?
Kuinka helvetin yksinäinen täytyy ihmisen olla, että suostuu tällaiseen? Kuinka suuri on oltava läheisyydenkaipuun, että ihminen nauttii hyväksikäyttäjän kosketuksesta???
posted by Lostis at 8:29 AM
4 Comments:
Se on aika inhimillistä. Ja hyvin, hyvin ymmärrettävää. Toivottavasti sinäkin saat samalla jotain.
Läheisyydessä, sai sen keneltä tahansa ei ole mitään väärää niin kauan kun molemminpuolinen kunnioitus löytyy.
Et ole yksin tuon läheisyydenkaipuun kanssa. Minua se kalvaa joka päivä. Sitä on helppo käyttää hyväkseen.
Älä nyt vaivu epätoivoon. Huomaat että päivä paranee huomattavasti kun ostat vihdoin ne kengännauhat...
Feeniks :)
Päivän ensimmäinen hymy. Kengännauhat, hii. (Mun ystäväni Ninski lupasi tänään ostaa mulle sellaiset.)
Katili: viivan piirrän, kun sen paikan tiedän. Vielä en sitä tiedä.
Angelinoui, enkelini, kenties tuossa piilee totuus. En oikein osaa vielä sanoa. Olen liian tuskainen juuri nyt, miettimään. Kaikki energia menee itsensä solvaamiseen.
Post a Comment
<< Home